perjantai 20. joulukuuta 2013

Lomailua Thaimaassa

Thaimaa, Khanom. Vajaa kaksi viikkoa lomaa ja yhdessäoloa. Laiskoja päiviä, ei kiirettä tai suuria aikataulutuksia. Omalta terassilta matkaa uima-altaaseen 0 metriä, mereen maltilliset 20. Takuuvarmaa lämpöä, maittavaa ruokaa ja spahoitoja. Majapaikassamme on myös lastenhoitaja, malttaakohan tyttäremme irtaantua isän sylistä. 

Monsuunin viimeiset aallot ovat kuljettaneet muuten leppoisaan rantaviivaan simpukoita ja kotiloita, muutamat kauniit yksilöt keräsin koristeeksi terassillemme ja silmäniloksi.




                                           ****************


Lomakohteemme Aava resort & Spa sijaitsee Khanomissa, Nadan beachilla. Itse lensimme Bangkokista Surat Thanin kentälle, josta on noin puolentoista tunnin ajomatka kohteeseen. Hotellin puolesta on noutopalvelu. 

Jos haluat seesteisen ja rauhallinen loman on Aava oivallinen kohde. Täällä ei ole muita turisteja kuin nimeksi, ei yökerhoja, eikä merkkikauppoja. Tehtyämme päiväretken Koh Samuille oli nautinnollista palata Aavan rauhaan. 


torstai 5. joulukuuta 2013

Itsenäisyyspäivä

Viime vuonna pääkaupunkiseudulle tuli jo marraskuun puolella paljon lunta. Koska silloinen äityislomani alkoi marraskuunlopulla jäi autoni käyttö suhteellisen vähälle.
Itsenäisyyspäivänä minä ja minun mahani tartuimme lapioon: musiikki korvilla, hyvin varustautuneena ja liikuntaintoa puhkuen. Ei olisi tarvinnut yksin töitä tehdä kun kolme ohikulkevaa vapaaehtoista olisi tullut avuksi. Kiitin nöyrästi mutta kieltäytyen, että ihan ilosta tässä tätä esiin kaivelen, jotta viikonlopuksi Lontoosta tuleva puolisoni pääsee ilman sen suurempia lumitöitä hiihtoladuille.



Tänä vuonna ei pääkaupunkiseudulle ole vielä tullut lunta. Ystäväni, joka adoptoi "Mervini" hihkuu varmasti tyytyväisyyttä. 

Tasan vuosi myöhemmin autonkaivuu-urakasta ulkoilemme tyttäreni kanssa Hyde Parkissa. Aurinko paistaa, ja viimeisetkin lehdet singahtavat puista ja ryntäilevät puuskittaisen tuulen voimasta maata myöden kuin sotatantereella ikään.

Ei tarvita talvisaappaita, ei paksua vaatekertaa vaan voi keskittyä ihan rauhassa keinumiseen ja pelata risti-nollaa.

Hyvää Suomen Itsenäisyyspäivää kaikille. 

maanantai 2. joulukuuta 2013

One grande latte take-away, please!


Suomessa on viime aikoina jonotettu, tai ainakin pääasiassa nuoriso tai nuoret aikuiset ovat. Toiset lukemani mukaan johonkin Hobbit-elokuvaan, ja toiset siihen Akateemisen kulmaan avattuun Starbucks-kahvilaan. Mikä saa heidät jonottamaan - kahviako vain? Superfanituksen ja jonottamisen johonkin ainutlaatuiseen ensi-iltaan ymmärrän jotenkuten. Mutta kahvin perässä? Onko se näin alusssa vain uutuuden viehätystä, jonkin ennenkokemattoman caramel macchiaton makuelämyksen saamista tai ulkomaankaipuu.

Starbucks kahvilassa sinutellaan. Kysyvät ihan nimeäsi tilauksen yhteydessä. Ymmärrän tilanteen New Yorkin aamuruuhkassa, että jokainen saa efektiivisesti omansa, mutta se että nimeä kysytään Helsingin lentokentän non-Schengen puolella, jossa olen ainoa jonossa oleva asiakas. Kauheata utelua, ja siksi yksi hyvä syy keksiä jokin leikkinimi. 

Nimileikki on kuin ala-asteelta, kun kielitunnilla valittiin paikallinen nimi: saksankielessä olin Silke, englannintunnilla Jennifer, joka vaihtui myöhemmin Mandyksi. Oma Starbucks nimeni ei ole kuitenkaan mikään edellämainituista ala-astemieltymyksistä. Olen käyttänyt ihan omaa nimeäni, se kun toimii uteluista huolimatta enemmän kuin hyvin ihan jokaisella maailman kielellä.  

Esiintyessäni Starbucksissa omalla nimellä, myötäilee oma Starbucks tilaukseni samaa mielikuvituksettomuutta: latte, yleensä grande, mutta olen hairahtunut myös tall kokoiseen. Aiemmin olin venti-kokoisen vakiotilaaja. Mieheni kuittailun jälkeen siirryin grandeen. Tosin puolustaen että työkollegani Liza tilaa aina ventin, eikä vain yhtä vaan kaksi kerralla. Minä puolestani kuittailin puolisolleni aiemmin siitä, että mitä järkeä on tilata latte rasvattomalla maidolla. Siirtyi noin vuoden rasvattoman jälkeen täysimaitoon, todeten hissukseen että pitää nälkää paremmin ja - niin, maistuu paremmalta. Ei mitään differeointia enää hänelläkään, ja yhtä mielikuvituksemattomasti hänkin esiintyy Starbucksissa omalla nimellään. 

Starbucks-nimen keksimiseen on monta keinoa. Tyypillisin kohtaamani tapa on keksiä nimi, joka liippaa läheltä etunimeä tai toistanimeä. Jos muistan oikein niin oma äitini on käyttänyt nimeä May kun taas anoppini yrittää tehokkaasti tavata edelleen omaa nimeään. Tätä viimeksi mainittua tapaa kutsuisin: tavaan-kuuntele-sisäistä-outo-vieras-nimi eli lyhyesti sinnikkääksi yrittämiseksi. Eikä ole tainnut kertaakaan mennä nimi oikein. 

Eräs almost-related henkilön nimi taipui muotoon Deru: hyvin suomalainen nimi tavattu etnisiin korviin. No mikäs siinä, kun ottaa huomioon että oikeasti viisikirjaimisesta nimestä jopa kaksi peräkkäistä kirjainta meni oikein. Tätä nimivalintaa kutsuisin Starbucks-sattumaksi. Kuitenkin uskon, että henkilö valitsee seuraavalla kerralla jonkin toisenlaisen nimen. 
Jenkkityyliin keep it simple (and short) toimii nimivalinnan kanssa paremmin, kuten ovat oivaltaneet ne kaksi Ben-nimistä ystävääni. Nimen nasevuus korostuu, ennenkuin tilaat lempijuomasi, joka saattaa olla decaf-white-chocolate-caramel-mocha, kuten he Starbucksissa mainostavat rekisteröidyn tavamerkkisloganin kera howewer-you-want-it! 




keskiviikko 27. marraskuuta 2013

Jotain punaista - jotain valkoista. Pientä odotusta - joulunkin odotusta

Useimmiten ihmiset ymmärtävät antaa paikan, vaikka rinnassasi ei olisikaan baby on board- merkkiä


Puolisoni toi minulle eilen tulisia jotta ihmiset ymmärtäisivät tarjota istumapaikkaa julkisissa :).
Syksyn ja talven myötä vaatekertaa kun on sen verran, että useampi näyttää pieneltä odottavalta michelin-ukkelilta.  


Minkä värinen on sinun joulusi? Monille se on punainen tai kuusenvihreä. Punainen ei itselläni kuulu lempiväreihin, mutta sen näkeminen sille epätyypillisissä yhteyksissä pysähdyttää. Muiden puiden jo karistellessa viimeisiä lehtiään tämä yksilö vielä kukoistaa omassa värikomeudessaan.




Joulunodotuksen merkiksi ja tunnelman luomiseksi taittelin kotiimme vanhasta kirjasta pienen paperikuusen. Muuten minun jouluni tulee todennäköisesti olemaan aurinkoinen, punaisen lämmin, valkoista hiekkaa ja kimmeltävää merta lähiperheeni kanssa. Siitä on minun jouluni tehty. 




perjantai 15. marraskuuta 2013

Viikonloppuruokaa a la Barrafina

Yksi suosikkiravintoloistamme täällä Lontoossa on Sohossa sijaitseva Barrafina. Tämä espanjalais-keittiö, tapas-bar & restaurant, on autenttinen: 22 asiakaspaikkaa sisällä, L-kirjaimen muotoisella baaritiskillä, josta on suoranäkymä keittiöön ja tarjolla oleviin merenantimiin, lihoihin ja vihanneksiin. Vilske on hallittua, palvelu on rento ja asiantuntevan ainulaatuinen ja en ole koskaan lähtenyt pettyneenä pois.

Tähän paikkaan ei voi tehdä varauksia ja sopii kahden, kolmen hengen porukoille. Ulkona on muutama asiakaspaikkapöytä, missä nelihenkinen seuruekin toimii. Iltaisin voi jonotus kestään yli tunninkin, mutta nojaillessasi sivutiskiin voit tilata ja nauttia juomaa ja syötävää, para picar, akuuteissa tilanteissa.
Ruoka on yksinkertaisesti taivaallista, ja päivän erikoislista on vaihteleva ja kattava, usein kala- ja äyriäispainotteinen. Tämä ravintola ei turhaan ole Michelin-guidessa.

Koska aina ei pääse Barrafinaan, olemme luoneet sen keittiönantimia kotonamme. Tätä reseptikirjaa saa suoraan heidän ravintolastaan http://www.barrafina.co.uk.

Kampasimpukat Jerusalem maa-artisokkapedillä


Tuna in Escabeche (Parsley Oil, piquillo peppers & Escapeche)
Jerusalem maa-artisokkapyree on uusi tuttavuus ja maku niin pehmeä että teemme pian tätä uudelleen.

Ainekset:
600 g Jerusalem maa-artisokkaa
1 litra täysmaitoa
1 laakerinlehti
3 ruokalusikallista oliiviöljyä
30 g Serranon kinkkua
2 salottisipulia
1 valkosipulinkynsi
Maldon suolaa
Mustapippuria myllystä

Lopussa viimeistele näillä aineksilla:

500 ml chicken stock (esim. kenellä sattuu olemaan ylijäänyttä kanalientä pakastettuna). Tätä chicken stockia saa ainakin täällä Englannissa kaupastakin. Kanaliemikuution avulla tehty liemi saattaa olla liian suolainen vaihtoehto.
Lisää maldon suolaa ja mustapippuria myllystä

Valmistus:

Kuori artisokat ja lisää ne kattilaan tai isolle pannulle missä on maito ja laakerilehti. Kun kiehumassa, vähennä lämpöä ja anna olla siellä noin 20 min. Nostele artisokat sen jälkeen sivuun.

Lämmitä 3 ruokalusikallista oliiviöljyä pannulla ja paistele kevyesti kinkku kunnes sen rasva alkaa "sulaa". Lisää hienoksi silputtu salottisipuli ja valkosipuli pannulle kunnes ne kuulottuvat. Lisää vielä artisokat, suolat ja pippurit ja valmistettu kanaliemi ja keittele keskilämmöllä kunnes neste on melkein höyrystynyt pois. Heitä lopuksi koko ainesmäärä tehosekoittimeen tai vastaavaan ja lisää vielä 50 ml oliiviöljyä. Sekoita hyvin.

Päälle suosittelen juuri noita kuvassa näkyviä kampasimpukoita, myös meriahven on oiva vaihtoehto. Ripaus chiliä ja silputtua lehtipersiljaa päälle.

Escabechen teko:

200 ml oliviiviöljyä
150 ml Moscatel-viinietikkaa
3 valkosipulinkynttä murskattuna
3 laakerinlehteä, suosi tuoreita jos on

Lisää kaikki ainekset pannulle ja anna niiden olla niin kauan kunnes seos on melkein kiehumassa. Poista liedeltä ja laita sivuun jäähtymään.
Jäähtyneeseen Escapeche-seokseen laitetaan aiemmin paistetut tonnikalat ja annetaan niiden maustua seoksessa kymmenisen minuuttia.

Hyvää ja maistuvaa viikonloppua kaikille, meillä odottaa jääkaapissa jo pussillinen Jerusalem artisokkia, jotka maistuvat myös 10 kuukautta vanhalle tyttärellemme.


keskiviikko 13. marraskuuta 2013

Twinkle, twinkle little star

Kodistamme löytyy sieltä täältä pieniä tähtiä: koristeena, sisustuskuoseissa ja -tavaroissa, vaatteissa.

Mark & Spencerin puinen tähti on joulurekvisiittaa.
Pieni vaaleansininen tyyny ja valko-beige peitto ovat Gantin Baby-sarjaa.
Vaaleanharmaa paita löytyi babyGapin aletangosta.
Taivaansininen tyyny & torkkupeitto ja beige tyyny ovat Gantin. 



Lelukori on Mothercaren verkkokaupasta.
Tyyny täynnä pieniä valkoisia tähtiä on Zara Homen mallistosta.
Puiset palikat ja Vilacin siili on ostettu kierrätettyinä Fara Baby Charity Shopista. 


P.S. Iso osa kotimme GANT-tuotteista on hankittu ystävämyynnistä. Helsingissä GANT-ystävämyynti on järjestetty yleensä pari kertaa vuodessa: toukokuun ja marraskuun alussa, osoitteessa Korkeavuodenkatu 1.



keskiviikko 30. lokakuuta 2013

giant mile stone - small, small baby steps

Tyttäremme on täyttänyt äskettäin yhdeksän kuukautta ja oppinut siinä samalla kävelemään. Ulkona tepastelu on satunnaista mutta halu ja tarve kasvaa päivä päivältä.

Asianmukainen ja pirteän värinen "kakskymppinen" varuste sadesäällä.


Varhain kävelemään oppiminen on tuonut oman haasteen. Useat tukevat ja käytännölliset kengät on tarkoitettu paljon isojalkaisemmille toisin sanoen vanhemmille lapsille.

Nämäkin saappaat alkavat pienimmillään koosta 20; no ainakin puoleksi vuodeksi kasvuvaraa, kun tällä hetkellä mennään koossa 18. Ehkä pari sukkaa saappaan sisään auttaa kuromaan koko eroa - ja huhujen mukaan mummi onkin kutomassa saappaisiin sopivia villasukkia...

Valoa pimeyteen

Uusi valaisin. Pimenevät illat kaipasivat lisävalaistusta makuuhuoneeseemme. Entinen valaisin ei enää kunnolla riittänyt kuin tunnelman luomiseen. Vanhan talon huoneessa on koristeellinen muisto katossa. Ehkä siinä on joskus riippunut kookas kynttelikkö.

Alfred Tripod Floor Lamp ei kuitenkaan syrjäyttänyt kynttilää eikä Block-valaisinta.



Uusi valaisin tilattiin made.com:ista. Ilahduin yllättävän nopeasta ja ilmaisesta toimituksesta. Tilasin sen maanantai-iltana ja paketti saapui kotiovelle saman viikon keskiviikkona puolen päivän aikaan. 


sunnuntai 27. lokakuuta 2013

Miekkakalaa sitrus-korianteri-spagetti -pedillä


Siinä missä toisille Halloween tai Pyhäinmiestenpäivä on yhtä kurpitsajuhlaa, karkkeja ja kepposia, on minulle se lähinnä merkki alkavasta hiihtokaudesta ja Suomessa, Helsingissä järjestetyistä traditionaalisista Skiexpo-messuista. 

Pohtiessani päivän ruokaa, koriini tarttui kuitenkin muutama kurpitsa lapsen iloksi ja sisustukselliseksi elementiksi lähiviikkoa varten. 


Miekkakalaa sitrus-korianteri-spagettipedillä

Miekkakalaa
Spagettia, mielellään ohutta angel-hair -tyyppistä
Korianteria
Oliiviöljyä, sitrus
Veriappelsiini/verigreippi
Ricotta Salata -juustoa
Pinjan siemeniä

Suolaa
Pippuria

Mausta miekkakala pippurilla, suolalla. Paista sitrus-oliiviöljyssä ensin minuutin verran molemmilta puolita ja sitten kokonaan, itsellä kesti noin kymmenisen minuuttia. Kypsymisaika riippuu luonnollisesti palan paksuudesta. Lopussa purista vielä veriapplelsiinia kalan päälle. 

Keitä angel-hair -pasta al dente ja nostele kulhoon. Lorauta sekaan sitrus-oliiviöljyä, silputtua korianteria, paahdettuja pinjan siemeniä ja ricotta salata -juustoa murennettuna. Lisää suolaa ja pippuria ja purista mukaan hieman veriapplelsiinia jos kaipaat enemmän hapokkuutta. Sekoita kulhossa. 

P.S. Juuston tilalle oikeastaan käy todella hyvin parmesan, mutta tässä tapauksessa se on omaan makuuni liian voimakas ja suolainen. 




torstai 24. lokakuuta 2013

Dyykkaatko sä?

 Elgin Crecentin ovi

Kuulun niihin ihmisiin, jotka kurkistelevat rakennustyömaiden suoja-aitojen välistä katsoakseen monttua, työn edistymistä tai mitä aidan takana ylipäätään tapahtuu. Kuulun myös niihin ihmisiin, jotka kurkistavat roskalavoille, jos niissä sattuisi olemaan jotain arvokasta tai kiinnostavaa.

Minua on jäänyt painamaan eräs löytö, jota en, ehkä ihan käytännön syistä poiminut mukaani. Olisinko asettanut sen vaunujen päälle? Hälyttänyt mieheni paikalle? Kainalossa se olisi tuskin mennyt edes tuota toista sataa metriä kotiovelle asti.

Kotimme lähellä sijaitsee suuri Viktorian aikainen talo, joka oli ollut pitkään tyhjillään. Vuosia, jopa useita kymmeniä. Katto oli alkanut vuotaa ja sammaleet löytäneet kosteita paikkoja kasvualustakseen, kattoon, ikkunalautoihin. Kyykyset olivat pesiytyneet arvokkaan talon nelimetriseen salonkiin. Nyt se on kokemassa rekonstruktion. Ehkä tämän kyseisen talon roskalava tarjoaa minulle jotain. Olen motivoitunut ja ajattelin tänään aurinkoisena päivänä kävellä sen ohi - ja kurkistaa aidan taakse.

P.S. Rustiikkisten vanhojen peiliovien toteutuksia voi ihailla täältä Styleroom.se/peiliovet

keskiviikko 23. lokakuuta 2013

Faces, who do not talk.

Hyde Parkin ja Kensington Gardensin kasvoja. Keltainen kasvo on esillä
David Hollier & Finn Stone pop-up näyttelyssä. 

Faces here and faces there. Pääasiassa tuntemattomia fiktiivisiä kasvoja. He ovat vaiti. Puistoissa, patsaissa, ruukuissa tai varta vasten taideteoksiksi valmistettuina kasvoina. Olen hieman ihastunut pääkalloaiheeseen. Westbourne Grovella, London W11, sijaitseva David Hollier & Finn Stonen pop-up-näyttely on avoinna vielä lokakuun 26:een päivään asti. Täältä saisin omakseni mieleiset kasvot - tai kallon; kallon, jolla on sanoma. 

David Hollierin pääkallon sisällä on asiaa. 




maanantai 14. lokakuuta 2013

Klassinen sunnuntaiaamu @ Royal Albert Hall

Vaunuihin tarttui yksi syksynmerkit saanut vaahteranlehti.
Punainen piano on ollut käytössä myös Elton Johin Big Red Piano -kiertueella
- nyt se on lahjoitettu Elgar Roomiin.

Sunnuntaiaamu avautui sateisena mutta tuulettomana. Olimme hankkineet Royal Albert Hallin Elgar roomiin niin sanottuun Classical Morning -sarjaan kuuluvan tunnin mittaiseen esitykseen liput. Kävellessämme kohti Royal Albert Hallia Hyde Park oli tavanomaista hiljaisempi, satunnaisia koiranulkoiluttajia sadevarusteineen. Puut vielä odottivat levollisina ruskan värejä; satunnainen vaahtera oli tosin alkanut kellastaa ja punertaa. 

Pianoesityksen tähti, nuori Kazakstanista kotoisin oleva, Royal College of Musicissa jatko-opiskeleva, Samson Tsoyn esittämä Tchaikovsky ja erityisesti Scrybin tahditti paikoin melankolisesti ulkona ikkunan takaa tiheään tippuvia pisaroita.

Esitys oli vahva Samsonin nuoresta iästä huolimatta. Oma ripauksen esitykseen toi baby grand piano, jonka kirkkaan punainen väri loi tähän esitykseen. 




keskiviikko 9. lokakuuta 2013

Sovellettua Avocado-pastaa arki-illan iloksi

Aina ei tarvitse orjallisesti noudattaa suosittujen reseptien kaavaa. Tämä sovellettu ja niin sanotusti jämistä loihdittu avocado-purjo-pinaatti -pasta ilahdutti kahden aikuisen arki-iltaa ja mahaa.



1 lime
kourallinen isolehtisistä orgaanista pinaattia
10 basilikan lehteä
1 valkosipulin kynsi
1 iso avocado

1 dl Kit Calvert Wensleydale -juusto, voimakkuus 3. Pastoroitu. 
1/3 purjo 
1/2 tuoretta chiliä

loraus oliiviöljyä
suolaa
pippuria

200 g spagettia

Purista limen mehu, pilko pinaatti pieneksi, mutta poista varret jos ovat pitkiä ja kovia. Nypi basilika ja pilko valkopipuli sekä chili pieneksi paloiksi. Muista poistaa chilistä siemenet. Halkaise avocado, poista kivi ja tee viillot molemmin suuntaisesti, jotta saat ruokalusikalla palat irroitettua kätevästi kastikeastiaan. Leikkaa purjo ohuiksi renkaiksi. Lorauta oliiviöljy ja pyöräytä myllyista suola ja pippuri. Raasta juusto sekaan. Sekoita ja maista.

Lisää keitetty spagetti kastikkeeseen. Se miten pastan keität riippuu tietenkin tekijästä, mutta suosittelen keitinveden reipasta suolaamista. Tätä keitinvettä voi käyttää myös kastikkeen jatkeena, jotta se saa lisää kosteutta. Itse tuppaan nostelemaan pastan suoraan keitinvedestä, spagettikauhan avulla kastikkeen sekaan ja katson sitten tilanteen mukaan kuinka paljon mahdollista keitinvettä tarvitsee laittaa. Oli niin tai näin: lopuksi sekoita ja nauti.







maanantai 7. lokakuuta 2013

Wedding Day Pics


Cavaa, percebes-äyriäisiä ja teatteria, muun muassa. Siitä oli viikonloppuna vietetty nuori hääpäivä tehty ❤

maanantai 30. syyskuuta 2013

Guggenheim museum - Welcome to Helsinki?

Eräs poliittisesti valveutunut ja aktiivinen kaverini kertoi facebookin statuspäivityksessään lyhyesti kannattavansa Guggenheim-museon tuloa Helsinkiin. Hetikohta joku hänen tuttavansa tai äänestäjänsä kertoi kommenttina, että tuo kaveri menetti juuri yhden äänestäjän. Tuosta vaan, yhden puollon perusteella, ilman sen holistisempaa puntarointia muista hänen ajamistaan asioista. Juuretonta sanoisin. Eikö ehdokkaan valinta perustu kokonaisanalyysiin ja voiko todella joku yksittäinen asia olla niin painava itselle, että sen perusteella se ei kelpaakaan ajamaan kunnallisesti tai maanlaajuisesti niitä asioita, jotka ovat itselle subjektiivisella tasolla oleellisia?

Guggenheimin museohanketta lähdettiin alunperin ajamaan osana Suomen valtion museojärjestelmää. Nyt lähtökohta on, että Helsingin taidemuseo säilyy itsenäisenä. Uudelleen vireille, ja suhteellisen pian edellisen esityksen jälkeen lähtenyt ehdotus on mielestäni harkitumpi ja ajatusmaailmaltaan kuten isossa maailmassa: yksityisten sijoittaman rahan osuus on suuri ja taidelaitosten toiminta ei ole kiinni vain valtion kassasta. Haviteltu tontti olisi varmasti yksi iso askel elävöittämään, kasvattamaan ja yhdistämään Etelärannan tonttinauhaa lähemmäksi Helsingin pientä sykkivää keskustaa.

Lontoossa olessa havaitsee, että yksityisen rahan merkitys ja kaupallisen sponsoroinnin osallistuminen taiteensaralla on voima, jopa laadun tae. Tate modernin museon seinällä on liuta kylttejä, joissa on yksityisten sijoittajien ja yritysten nimiä, jotka ovat mahdollistaneet tai lainanneet museolle taidekokoelmistaan teoksia. Vakituiseen näyttelyyn, kaikkien ilmaiseksi iloksi. Taten seinällä törmäät Poju ja Anita Zabludowiczin kylttiin ja muuallakin kun kyse on arvotaiteesta.

Tuttavani Guggenheim-kanta oli henkilökohtainen, statuksesta ei henkinyt poliittinen tai puolueen esittämä kaiku. Minun kanta on täysin henkilökohtainen ja omiin itresseihin perustuva: haluan Guggenheimin Helsinkiin. Niin tahtoo myös Suomen Yhdysvaltojen suurlähettiläs Oreck ja varmasti hänen taidehistoriallisesti valveutunut vaimonsakin. Edellisen hankkeen primusmotorina toiminut Janne Gallen-Kallela-Sirén kuulunee varmoihin puoltajiin. Ehkä myös Poju vaimoineen. Guggenheim-museoon tuskin tulee Tate-museoiden tavoin admission free taideosastoja, mutta sponsorirahaa ja sijoittajia se tarvitsee.

So Poju, we might need your money to turn Helsinki from great to extraordinary city. 


K.S. Myös artikkeli HS 30.9.2013 Suurlähettiläs Oreck: Guggenheim tekisi Helsingistä erityislaatuisen


sunnuntai 22. syyskuuta 2013

Kuuleeko "päiviräsäset" - Lontoossa saa ravintoloista take away juomia

Ihmisellä on suuri tarve verrata, ja jos ei ole vertailupohjaa niin sitten voidaan soimata vaan koska asiat eivät ole menneet juuri niinkuin itselleen sopii.
Olen pikkumaisuudessani tehnyt tästä aikaaviemättömän harrastuksen. Vertaan asioita miten ne ovat Suomessa ja miten täällä Englannissa. Joissakin asioissa nykyinen kotimaani on alkukantaisella tasolla verrattuna siihen miten ne ovat Suomessa - korostan, omasta mielestäni. Joissakin asioissa täällä asiat ovat jopa esityksellisiä, muttei ehkä päiviräsästen mielestä.


Lastenvaunujen kanssa kulkeminen tubella.
On totta, että Lontoon metro on vanha ja vain uusimpiin asemiin on voitu luotsata sellainen ylellisyys kuin hissi. Saati edes liukuportaat koko matkan - maantasalta, maan alle. Missä on Lontoon Kalle Könkkölä, joka ajaa esteettömyyden puolesta? Se, että bussi voinee olla lastenvaunujen kanssa ehkä se paras liikkumisvaihtoehto, niin ei sekään lastenvaunujen kanssa matkustavalle ole ilmainen. Maksat kiltisti matkan vaikka se ei edes takaa että pääset bussiin tai voit jopa joutua kesken matkan ulos bussista.
Lontoo 0 - Helsinki 1.

Roskien keräys, kierrätys.
Voi olla, että tämä toimii jossain esikaupunkialueella, mutta silmämääräisesti vanhan Lontoon alue ei ole ollut kehitykselle valmis. Missä ovat nuo ihanat, kita (luukku) ammollaan olevat MOLOKIT? Voi olla että järjestelmän ongelmaksi voi muodostua se, että tällaista rakennuskantaa ei edes Suomessa tunneta. Viktorian aikaisissa taloissa, jokaisella on omat roska-astiansa. Ja jos meidän kadulla taloja on noin 30, sisältäen arviolta 120 asuinkuntaa, missä jokaisessa talossa on noin neljä roska-astiaa, niin muodostuu astioiden määräksi aikamoinen luku. Voisiko pari molokia kadun lähellä olla ratkaisu?
Lontoo 0 - Moni muu alue 1.

Ravintola, kahvilat.
Lontookin osaa nukkua, esimerkiksi New Yorkiin verrattuna, muttei sentään yhtä sikeästi kuin Helsingin ydinkeskusta, tai sen lähitienoo myötäillen vaikka taaimmaiseen Töölöseen asti. Sunnuntainakin kahvilat aukaisevat ovensa, jotkut jopa seitsemältä. Kotikulmillani Ullanlinnassa, anivarhain lapsen kanssa heräävä joutunee odottamaan ainakin yhdeksään saadakseen take away lattensa ja pyhäpäivisin hyvät, illalla avoinna olevat ruokaravintolat ovat harvinaisuus.
Tulos ehdottomasti Lontoo 1 - Helsinki 0.


Take away drinks. 
Kyllä. Useat pubit oikein ilmoittavat printatulla A4:lla ikkunoisaan. Plastic glasses available for take away drinks. 
Lontoo 1 - Helsinki 0.



Lastenhoito.
Täällä päin viralliset äitiyslomat kestävät työantajasta riippuen 6-12 viikkoa. Sen jälkeen äidit palaavat töihin, elleivät päätä jäädä kotiin. Personal Nanny, live out-periaattella veroineen, lomineen, kaikkineen noin £ 2500/kk. Shared Nanny, tietenkin vähän edullisempi. Osa-aikainen Nursery noin 10 h viikossa, noin £ 500/kk. Hävettää melkein sanoa kuinka vähän se maksimäärässäkään maksaa Suomessa. Ja saati se, että Suomessa maksetaan kaikille demokraattisesti, tuloista riippumatta, lapsilisää, kodinhoitolisää jne. On ehkä turha sanoa kumpi voittaa Suomi vai GB?

Hyvää sunnuntaita kaikille, take away latte haettu aamulla kello kahdeksan :)

keskiviikko 18. syyskuuta 2013

Karl Lagerfeld - photografie

Lauantaina 14.9.2013 alkanut esittely, muoti-ikoni Karl Lagerfeldin ikuistamista kuvista, kohteena rakastamansa design-huonekalut. Kuvat ovat nähtävillä Cassinan showroomissa.
Piipahda jos kuljet ohi.
Missä: 238-242 Brompton Road, SW3 2BB, cassina.com.



P.S. Alueella sijaitsee useita design-huonekaluliikkeitta, mm. Cassinan vieressä kadun toisella puolella on Skandium. Liikkeen tarjontaan kuuluu erityisesti Artekin ja Vitran tuotantoa. Kovan Suomi-ikävän voi taltuttaa pienellä kustannuksella ostamalla vaikka muumilakua. Katso lisää http://www.skandium.com/.

perjantai 13. syyskuuta 2013

My TOP 5 baby stuff

Kun odotin tytärtäni ja aloin pikkuhiljaa tajuta, että jotain tarvikkeita tulisi varmaan valmiiksi ostaa ennenkuin pienokainen on täällä konkreettisesti. Olin hiukan ulalla mistä vauvantarvikkeita ylipäänsä kannattaisi täällä Englannissa hankkia ja lähemmin mistä löytyisi liikkeitä, joihin pääsisi kotoa helposti ilman autoa. Huonolla google-menestyksellä en tullut hullua hurskaammaksi vaan ihan sattumalta sitten löysin, tai olen matkanvarrella löytänyt sijainniltaan ja varustetasoltaan omat suosikkini.

Olen koonnut tähän omia mieltymyksiäni, lähinnä vaatetuksen, varusteiden, ulkonäön ja hintatason osalta. Koska täällä arvonlisäveroa ei ole lasten vaatetuksen ja jalkineiden osalta, tekee se täällä myydyistä vaatteista mukavasti edullisempia kuin kotimaassa Suomessa.

1. baby GAP. Kovan kierron vuoksi täällä on melkein aina joku ale: mid season sale, summer sale, winter sale jne. Tai jos liikkeen ikkunassa ei lue sale, niin kuitenkin saattaa löytyä rekki, jossa on vaatteita sopuhintaan. En ole ostanut täältä mitään siihen oikeaan ovh hintaan, ja kun ale on, on se yleensä aina ollut vähintään - 40 %.

2. Mark & Spencer. Olen listannut tämän siksi, että täältä olen löytänyt ihan tavallisia valkoisia pitkähihaisia ja hyvälaatuisia bodeja pakattuna seitsemän bodyn settiin ja hintaa kertyy vain £ 10. Muutenkin tämä heidän alusvaate/bodyvalikoima on hyvä. Miinuksen M&S lastenvaateosasto saa siitä että tyttöjen osaston vaatteissa voitaisiin käyttää vähän muutakin kuin vaaleanpunaista ja röyhelöitä. Olenkin löytänyt poikienosastolta tyylikkäämpiä vaatteita kuin tyttöjen osastolta, mutta tosiaan makunsa kullakin.

3. Mothercare. Täältä löytyy lähes kaikki mitä vaan voi vauvalle hankkia: vaatteet, vaunut, istuimet autoon ja kotiin. Itse olen hankkinut täältä tyttärelle muutamat sukkahousut ja matkasängyn.
Missä: mm. Oxford Streetilla tai online http://www.mothercare.com/

4. Boots. Täältä saa lapselle päivittäiskosmetiikka: vaippoja, ruokaa, vastikkeita, kaikkea mitä vain syömiseen ja puhtauteen liittyy. Hintataso on edullinen ja liittymällä niinkutsuttuun baby kerhon kanta-asiakkaaksi, saat myös alennuksia ostoksistasi.

5. John Lewis, lastenosasto. Olen käynyt vain Oxford streetin liikkeessä ja tutustamassa lastentuotevalikoimaan heidän nettisivuillaan. Itse liikkeessä on laaja show room lastenvaunuista. Tämäkin osasto kattaa laajasti kaiken sen, ja vähän enemmänkin, mitä pienokaisesi vain voi tarvita.

Viimeisimpiä Baby GAP hankintojani, hankintahinta n. £ 15. 






keskiviikko 28. elokuuta 2013

Soul food - Petersham Nurseries

Rustiikkinen tunnelma. Petersham Nurseries-ravintolan päällikkö kulkee mustissa hunter-saappaissa ja metsästyshenkisissä housuissa. Polttamaton terrakottalattia pölisee hieman punaruskeaa tomua. Maan epätasaisuus keskustelee luonnollisesti yläpuolella avoinna olevien kasvihuoneen ikkunoiden kanssa. Sisustusrekvisiitta henkii kolonialismia Intialaisin maustein. Vaikka ravintola on sunnuntaipäivänä lähes täynnä, et edes huomaa muita. On niin paljon muuta katseltavaa ja se ruoka. Sielun ruokaa.

Yksinkertaiset puutarhatuolit ja kattauksen hopea-aseet ovat
luonnollinen pari Petersham Nurseries -ravintolassa


Alkupaloja


P.S. Petersham Nurseries sijaitsee Richmondissa, pellon reunalla. Paikka on muutakin kuin ravintola. Kompleksi sisältää myös teehuoneen ja kasvipuutarhan, josta voi ostaa yrttejä, kukkia, ym. puutarhaan. Ravintolan yhteydessä on myös liike, jossa myydään pääasiassa astioita ja tarvikkeita pienpuutarhaan.




What' s it like out?

Totesin alkuvuodesta puolisolleni, että täällä Englannissa ei juuri säästä tehdä isoa numeroa. Ilmaisuni saattoi olla hieman epätarkka sillä tarkoitin, että media tai lähemmin keltainen lehdistö ei juuri tästä aiheesta kirjoittele kuten esimerkiksi Suomessa. Toteamukseni tyrmättiin mutta samalla avarsi: kyllä täällä jos missä sää on jutunjuuri, ihmisten kesken, kaupankassalla, töissä, kahviloissa.

Notting Hill on rauhallinen alue asua - paitsi kahtena päivänä vuodesta. Tänä vuonna ne päivät sattuivat olemaan 25-26.8. Notting Hill carnival. Lähes miljoona ihmistä sambaa, teknoo, karibiatunnelmoi ja iloitsee tässä kylänomaisessa kaupunginosassa. Kadut tyhjentyvät autoista ja muutetaan kävelykaduiksi. Liikenne suljetaan rajatulta alueelta. Paikalliset liikkeet sulkevat ovensa muutamaksi päiväksi. Osa lautaa ikkunansa mahdollisen ilkivallan estämiseksi. Asukkaat poikkeuksellisesti lukitsevat kotipihojensa portit estääkseen juhlijoita tulemasta tiluksilleen. Vakiokahvilammekin barista totesi (tai toivoi) lauantaina, että silloin vallinnut kurja sateinen sää jatkunee pitkälle sunnuntaihin ja saattaa rauhoittaa juhlintaa.

Sunnuntai, karnevaalin ensimmäinen päivä avautui lämpimässä ja puolipilvisessä säässä. Rintama oli ohi. Siis sade. Ei poliisi.

Sunnuntai-illan näkymää kotiportailta. "Hamepoliisin" bongasimme
tosin maanantain puolella.

They are calling for blue skies all week


keskiviikko 14. elokuuta 2013

A laird, a lord, A richman, a thief, A tailor, a drummer, A stealer o' beef.

Brittiläisen perinteen mukaan ihmiset jaettiin ennen yläluokkaan, keskiluokkaan, työväenluokkaan. Tähän asetelmaan minun olisi helppo asettaa perheeni: selvästi keskiluokka. Olemme akateemisia ja palkka-ansiomme on suhteellisen hyvällä tasolla. Vanhan järjestelmän mukaan yhteiskunnallisen asema määräytyi ammatin, koulutuksen ja varallisuuden perusteella.

Nykypäivänä tilanne on kompleksisempi. Ihmisten elämästä ja elintavoista on tullut moniulotteisempia. BBC:ssa julkaistun tutkimuksen mukaan uudenlaisessa luokkajakomääritelmässä tulisi ottaa huomioon kulttuuriset, taloudelliset ja yhteiskunnalliset tekijät, missä taloudellista asemaa mitataan asunnon arvolla, säästöillä, ansiotuloilla ja yhteiskunnallista pääomaa kysymällä tuntemiensa ihmisten määrää ja asemaa.

Tein siis testin. Halusin tietää mihin taloutemme tämän perusteella kuuluu. Tulos on tyrmäävä! Mekö muka brittileliittiä! Mielessäni eliitti omistaa linnan, tai ainakin kartanon. Aatelinen asema vähintään. Testin mukaan tuntemamme ihmistyypit, kulttuuriset harrastustukset ja taloudellinen asema korreloivat käyneemme yksityisiä ja tunnettuja kouluja, vaikka tätä ei edes kysytty.













Missä siis oikeasti on se yläluokka, joka Downton Abbeyn Lady Granthamin tavoin ihmettelee "What is the Weekend"? Tunnistaako sen puheesta, vaatteesta, pinnallisesta varallisuudesta tai kuten joku sanoi, että kysymällä henkilöltä mistä päin tulee, voi vastaukseksi saada epämääräisen, tyyliin: "vähän-sieltä-sun-täältä" johtuen siitä, että kun on ollut Lontoon koteja ja "kesämökkejä" siellä sun täällä, kenties kytköksia entisiin siirtomaihin ja käynyt sisäoppilaitoksissa, niin vähemmästäkin tulee universaaliasema ja juureton tunne. Tietoisesti.

Tyttäremme on seitsemän kuukautta. Jos liikkuisin enemmän englantilaisten rouvien kanssa minulta olisi jo todennäköisesti kysytty mihin kouluun hän menee, tai jos meillä olisi enemmän lapsia olisi kysytty kuinka on heihin varaa. Ja jos sanoisin pokkana, että pyrimme laittamaan hänet samaan kouluun kuin juuri syntynyt George, uskoisin että rouvilta tulisi tyytyväisiä nyökkäyksiä ilman sen kummempia.

Ajatus siitä, että tässä vaiheessa pitäisi tietää, mihin kouluun lapsen voi laittaa tai johon ylipäänsä on varaa, jotta tulevaisuus menestymisen kannalta olisi optimaalisin, tuntuu niin vieraalta.  Ja kun samaan aikaan Suomessa painitaan voiko lapsi käydä toisen kunnan ilmaisessa, verovaroin katetussa koulussa, johon olisi yhden kilometrin matka kotoa, kun vastaavasti oman kunnan koulu olisi kahden km:n päässä, tuntuu tässä kokonaisasetelmassa aika triviaalilta.

- S


maanantai 12. elokuuta 2013

No Fish Today from The Fish Shop

Lähdin pyynnöstä kalakauppaan, joka olikin näköjään kiinni maanantaisin.


Matkalla toiseen kalakauppaan jäin ihastelemaan useaa Kensington Church Streetin varrella sijaitsevaa antiikkiliikettä ja galleriaa, ikuistin erikoisen talonseinän, näytin Pub Churchill Arms kukkaseinän välistä pilkottavalle Winstonille takaisin voitonmerkkiä ja hypistelin Cologne & Cottonin liinavaatteita. 
Kalaonni löytyi tien päästä Wholefoodsin kalatiskilta.  

- S

lauantai 10. elokuuta 2013

Color Your Home

Piirtäminen on kivaa. Kyllä, mutta tässä on kyseessä tapetti. Oiva idea osaksi lastenhuoneen seinään, eteiseen, kapeaan tai matalaan tilaan luomaan korkeuden tuntua.

Mr Perswall, Pen Pal Wall Mural, 265x180 cm


Sivistynyt koti. Voi ollakin, mutta tämäkin on tapetti.

Mr Perswall, Library Green & White, 220x180cm.
Saatavana myös Black & Brown, Pink & Blue.


Et haluaisi ripustella tauluja, ja omaat korkeat huoneet ja valkoiset kalusteet. Kristjana S Williamsin eksoottinen ja satumainen tapetti on taideteos itsessään. 

Purpura Vallis Wallpaper
by Kristjana S. Williams

Minun seinäni ovat vielä "valkoiset".

- S

P.S. katso lisää Kristjanan teoksista http://www.kristjanaswilliams.com/.
Mr Perswall - tapetteja löytyy mm. John Lewisin valikoimista, ja Suomessa osoitteesta
http://www.mrperswall.fi/.









perjantai 9. elokuuta 2013

Kohtaamisia

Satunnaisia kahvilakohtaamisia

Mies: I like your outfit.
Minä: Oh, thank you.
Mies: Yes, I really like it, those colors together. VERY stylish. I want also my girlfriend to dress like that.
Minä: :D

Tommy Hilfiger, Ralph Lauren, Michael Kors, Esprit, Marco Polo, Rayban,
H&M-combo
sai englantilaisen miehen haluaamaan
tyttöystävänsä pukeutumaan tällä tyylillä.  











maanantai 5. elokuuta 2013

Nice in Nice

Viikonloppu Nizzassa, ilman miestä ja lasta. Kolme ystävystä. Aurinkoa, rantaa, uimista lämpimässä Välimeressä, hyvää ruokaa ja pitkiä iltoja. Ja jotain ostoksia.

Hotellimme Beau Rivage, ja huone omalla isolla terassilla.

Se hetki illasta kun taivas väriltään kohtaa meren lähes valkoisena ja 
horisontin raja hämärtyy.


Hotellin oma ranta-alue.


Hotellin läheltä, samalta kadulta löytyi La Petite Maison ja onneksemme pääsimme istumaan iltaa terassille. Loistava palvelu, maukasta ranskalaista gourmet-ruokaa, kylmää shamppanjaa, live musiikkia ja laadukkaita keskusteluita.


Jotain tuliaisia itselle, vaikka sen kunniaksi, että en edes muista koska olisin matkustanut ilman lasta jonnekin, varmaan vuosi sitten...



...ja jotain ranskalaista tyttärelle. Vaatimaton osoitus siitä, että iso ikävä ehti kasvaa jo muutamassa päivässä.

Vilac-merkkinen puinen urheiluauto.


torstai 1. elokuuta 2013

Hyde Park - kulttuurilla varustettu lenkkipaikka

Musiikin kuuntelun ja vaunujen työntämisen ohella lenkkimaisemani on varustettu pysyvän taiteen lisäksi vaihtuvalla kulttuuritarjonnalla.

Fashion Rules

Oletko kiinnostunut kuninkaallisten tyylistä? Tähän näyttelyyn on koottu istuvan kuningattaren, ja prinsessa Margaretin ja Dianan pukuloistoa aina 1950-luvulta lähtien.


Paikka: Kensington Palace, näyttely on aina kesään 2015 asti. Lisää aiheesta täältä.


Pavilion 2013, by Sou Fujimoto

Arkkitehdin mukaan inspiraatio rakennukseen on syntynyt siitä, kuinka saada sen geometrisyys ja rakennetut muodot sulautumaan luontoon ja ihmiseen. Tämä rakennus jatkaa Serpentine Galleryn perinnettä väliaikaisista rakennuksista, joita on ollut säännöllisesti aina vuodesta 2000 lähtien.



Paviljonki on paikalla 20. lokakuuta 2103 asti, Serpentine Galleryn vieressä. Lisää aiheesta täältä.

keskiviikko 31. heinäkuuta 2013

"Run Forrest run"

Kaksi kuukautta aikaa. Puolimaratoniin. Ilokseni(?!) puolisollani on ollut obsessi saada minut juoksemaan tänä vuonna yksi puolikas. Ehkä tavoite on ollut hiljaisesti myös sisimmässäni. Pari päivää sitten ilmoittauduttu ja aikaa täsmätreenille ehkä liian niukasti. Onneksi ei nyt ihan nollasta lähdetä liikkeelle. Eikun vauva mukaan treeneihin.

B.O.B Ironman sadesuojalla


Viikko-ohjema, viisi treeniä, kaksi lepoa, ei kronologisessa järjestyksessä:

1. 45 min vauhdikas lenkki/Intervalliharjoitus
2. Lihaskunto/Jooga
3. Lepo
4. Reipas lenkki, noin tunti
5. 90-120 min jolkuttelu
6. Lepo
7. Lihaskunto/Jooga


Tavoite: jos sitä maaliin edes pääsisi...ajassa 1:55 :)

- S

maanantai 29. heinäkuuta 2013

Back in "business"

Neljä viikkoa Suomessa takana ja takaisin Lontoossa niin sanotusti "back in business". Ei sukulaisia, ei Suomiystäviä, ei mökkiremonttia, golfmailatkin jätimme Suomeen odottamaan seuraavaa kertaa. Sää on kuitenkin lempeä kuten Suomessa: tuuli on lämmin ja välillä ukkostaa.

Viikkoihin mahtui mökkeilyn lisäksi monta hauskaa tarinaa ja matkaa: umpisurkeita golfkierroksia (en todellakaan pelannut kahdenkympin tasoitukseeni), Hangon regatta, vierailu ystävämme vanhempien mökillä ja kotona Tenholassa ja Pellingissä, drinksuttelua Mattolaiturilla, 60-vuotissynttärit, häät Suvisaaristossa, unohtamatta useita illallisia ja hyvää ruokaa. Tyttäremme ryömimisen, ylöspyrkimisen ja oppimisen riemua ja topakkaa äpä-äpä sanojen täyttämiä rytmikkäitä lauseita.

Kantarellipiirakkaa ja sisutusideoita

Kalliota asumattomalla saarella Pellingissä

Leivontaan

Mökkilukemista lapsille


Päässä surraa vieläkin ainakin 100 sisutusideaa, joita mökille voisi todetuttaa. Kulutin rahani ainakin kymmeneen sisustuslehteen, joista poimin useita ideoita. Suosikkilehdekseni nousi ruotsalainen Lantliv, jonka tarjoamaa tyyliä aion ammentaa ehdottomasti.

Ja sisustuksesta puheenollen - kotona odotti tilaamani Bruno Rainaldin Sabiens kirjahyllyt

Muutama kirja vielä mahtuu

- S

perjantai 28. kesäkuuta 2013

Suosikki shoppailupaikat Lontoossa

Lontoo on varmasti yksi Euroopan parhaita ostospaikkoja: asukkaita ja turisteja on paljon ja kierto kova. Alennusmyynnit eivät ole mitään "säälittävää" -20 % vaan jotkut liikkeet ihan surutta laittavat kauden loputtua -80 %. Vaikka kesä on vielä käynnissä, niin kauden alennusmyynnit ovat jo melkein ohi, ja niin sanottu pre-fall tuotteet ovat täyttäneet kaupan hyllyt ja rekit.

Tarjontaa on paljon. Olen koonnut tähän omia suosikkikohteitani:

1. Kings Road. Oxford street on lauantaisin niin täynnä, että voi alkaa ahdistaa. Kings Roadilta ja sen läheisyydestä löytyvät kaikki samat, mitä tällä edellä mainitulla ja New Bond Streetillä on - pienemässä mittakaavassa. Shoppailun lomassa voi piipahtaa myös Saatchi galleriassa, joka sijaitsee suunnilleen kadun puolessa välissä. Gallerian vieressä on kivoja ruokapaikkoja, joissa voi nauttia lasillisen jos toisenkin.
Miten sinne pääsee: jää tubepysäkillä Sloane Square pois.



2. Bicester Village. Tämä ei ole Lontoossa, mutta hyvien yhteyksien päässä kuitenkin. Outletkylä, mistä löytyy useita merkkejä kunnon outlethintatasoon. Olen itse tehnyt hyviä löytöjä Ralph Laurenin liikkeistä, sekä home- että vaatemallistojen osalta.
Miten sinne pääsee: varta vasten sinne menevällä shopping express bussilla. Myös juna on hyvä vaihtoehto ja lähtee Marylebone asemalta. Jäät pois Bicester North asemalla, josta lyhyt shuttlebus -yhteys outlettiin. Muista sanoa ostaessani junalippua, että menet outlet kylään, sillä junalippu kirjoitetaan sinne asti.

3. E & A Moda. Pieni huippubrändeillä varustettu liike, mikä myy kunnon outlethintaan. Useita merkkejä mm. Prada, D & G. Liike sijaitsee Whiteleys kauppakeskuksessa, joka itsessään on, no, ei mikään ihmeellinen. E & A Modan kenkävalikoina on ainakin viime aikoina ollut yllättävän hyvä.
Miten sinne pääsee: jää Bayswater tai Queensway tubepysäkillä pois.

4. Westfield. Iso moderni ja tyylikäs kauppakeskus, mistä löytyy huippubrändit ja arkisemmat street-wear -kaupat. Westfield on oiva vaihtoehto varsinkin sateisena päivänä. Näitä kauppakeskuksia on Lontoossa kaksi ja itsellä kokemuksia vain länsi-Lontoon Westfieldistä.
Miten sinne pääsee: jää tubeasemalla Sheperd's Bush pois

5. Kensington High Street (W8) ja Westbourne Grove (W2, W11). Notting Hillistä ei tarvitse kovin kauas lähteä, kun käden ulottuvilta löytyy lähes liike kuin liike arkisiin tarpeisiin. Sattumalöytöjä olen tehnyt Kensington High Streetillä sijaitsevasta TK Maxx outlet-kaupasta. Vähän sekava kauppa, joten varaa aikaa ja penkomismotivaatiota.

Shoppailuvinkki: katso Sales Gossip sivuilta tai tilaa itsellesi salesgossip-uutiskirje niin saat nopeasti selville missä on ALE!

-S

keskiviikko 26. kesäkuuta 2013

Asiakaspalveluako?

Tapahtuipa eräässä Oxford Streetillä olevassa isossa tavaratalossa ja sen shop-in-shopissa.
Mies tulee ja sanoo, että teitä palvellaan kohta. Mies osoittaa myyjälle, että minä olen seuraava, myyjä ei huomaa kädenliikettä ja tervehtii minut "kiilanneet". Mies ojentaa ja myyjä pahoittelee. Hyvä. Esitän asiani:

Minä: You propably have this nn in that color? (osoittelen sinne sun tänne)
Myyjä: Oh yes, let me see (ottaa tuotekatalogin esiin). Oh, unfortunately not. But let me think...we have many other patterns in that color (ohjaa minut shop-in-shopin esittelyikkunalle ja esittelee erilaisia)

Vauva on herännyt ja avannut silmät, tapittaa myyjää.
Myyjä: He is so cute!
Minä: actually SHE (perkele, eihän hänellä ole päällä edes mitään "poikavärejä")

Minä: (katson uudelleen näyteikkunaa, pohtien, valikoiden) Splendid. This one looks nice, I take it.
Myyjä: Lovely. Thank you. (lähtee takahuoneeseen/varastoon. Palaa hetken kuluttua)
Myyjä: Oh, I am so sorry, but we are out of that color as well (ottaa taas sen tuotekatalogin esiin)
Myyjä: But I recommend you this one instead and the color is almost same. This one we should have.
Minä: I totally agree, I' ll take it.
Myyjä: (katsoo koneelta tuotetta) Oh, I really hope that we have this product...
Myyjä: Unfortunately no.
Minä: Oh? (ajatustauko. Alan hypistellä siinä tiskillä olevaa) What about this one, this is actually very stylish? (näitähän on pakko olla, kun ovat tässä esillä ja kosketeltavissa...)

Myyjä: (katsoo koneelta osoittamaani tuotetta) Unfortunately no...and those are just examples, and we are not able to sell those nor products that are visible at the window. They are meant to attract people to come in. But we have a bigger shop at New Bond Street.

Minä: (rintarepussa oleva lapseni, tapittaa edelleen myyjää): well I know that...(emmä nyt ala sinne juoksee, kun mä olen motivoinut ostaa sen tuotteen nyt, tässä, kohta toi lapsi alkaa kitisee, nälkäänsä)
... but why have products on display that you are not able to sell. Remove them, you are teasing your customers. (naurahdan)
Myyjä: We are Louis Vuitton and we do not sell display products, even if they are in good condition.

Niinpä. Huonoa ostostuuriako? Vai tökeröä palvelua? Punnat säästy!? Moiccu! Here I come, next week, Louis Vuitton at Helsinki.



- S


tiistai 25. kesäkuuta 2013

Greetings from London - Taste of London

Makuja ympäri maailmaa, makuja Lontoosta. Piipahdimme Taste of London-tapahtumaan Regent Parkkiin.

Kun Englannissa kerran ollaan, niin aivan must ovat tietenkin osterit. Jos totta puhutaan, ovatko ne oikeasti todella hyviä, vai vinegrette, sitruuna ja tabasco auttavat nostamaan makua? Tabascon lorautus oli tällä kertaa tarpeeton, ainakin Chapel Downin tarjoama.




Ostereiden kanssa on tietenkin hyvä juoda kuplivaa. Tämä Bochet - Lemoine brut cuvée -shamppanja voittaa mennen tullen isojen brändättyjen shamppanjatalojen perusversiot. Raikas, runsas- ja pienikuplainen hennon vaalea juoma, mistä kukkien, vaniljan ja sitruksen aromit pystyi aistimaan. Suosittelen lämpimästi. 



Jos hengailet Lontoo Cityssä niin voit löytää sieltä Sushisamban. Kyseinen ravintola vaikuttaa myös muunmuassa New Yorkissa ja Miamissa. Maistoimme tämän ravintolan, Sasa-rullan (shrimp tempura, shishito, coriander, spicy mayo, red onion). Todella makurikas kokemus. Oivallinen idea muuten yhdistää brasilialaista, perulaista ja japanilaista keittiötä, koska näitä Sushi-ravintoloita löytyy täältä lähes joka kadunkulmasta ja jos jonkintasoista.



Suosikiksiannokseksi nousi käsinpoimitut kampasimpukat (with black quinoa, creme fraiche, radishes, fennel & dill) a la L' Autre Pied...


ja hyvänä kakkosena Fois gras & truffle burger Club Gasconista.



Spice Marketin antimista maistoimme Blackpepper Srimp with sun-dried Pineapple. Maku oli mielestäni aivan liian pippurinen ja se kirvelikin vielä useita minuutteja annoksen nautittua. Tylsää, että tämä jäi viimeiseksi suolaiseksi palaksi. Joten ei auttanut kuin poistaa tämä maku äkkiä English Strawberry mille feuille -jälkiruualla...



...mistä ei edes ehditty ottaa kuvaa: meni liian nopeasti parempiin suihin. 

- S 





Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...