Turhautunut Mini-M

Perheen kuopus on osoittautunut temperamentiltaan suhteellisen leppoisaksi. Nukkuu hyvin pitkät päiväunet ja läpi yönkin, muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Maito maistuu ja isosisko jopa saa puheenpaltatuksella hymyn huulille.

Leppoisaan temperamenttiin on kuitenkin ilmestynyt särö ja turhautuneisuuden merkki. Säännöllinen kääntyminen selältä vatsalle on ollut taitona jo viikkojen päivät, mutta viime viikkoja sitä on tahdittanut nurina, koska mieli tahtoisi eteenpäin mutta motoriikka ei anna periksi; "ottaa päähän tällainen, mutta kohta mä ryömin!". Ja ikäähän minulla oli huikeat 3,5 kuukautta. 

Missä olette olleet?

Takaisin Notting Hillissä. Aiemmin kuukaudeksi suunniteltu lomailu Suomessa venähti lähes kahdeksi kuukaudeksi. Ei mitään draamaattisempaa: helteinen Suomi helli niin, että päätimme jäädä syystä ja toisesta pidemmäksi aikaa. Elo oli helppoa, pari vaatekertaa itselle, lapsille ja ulos omalle pihalle. Parin aloitetun projektin työstöä sekä ystävien seurassa nautiskelua.

Palasimme eilen, ja juuri kuin tilauksesta alkoi Suomen helteinen sää palautua normaaliin tilaan.

Vaikka Suomessa oli mukavaa, oli kotoisaa tulla takaisin Lontooseen. Sateen jälkeinen kolea kosteus ja asunnon viileys miellyttivät jopa ensi kertaa.

Aamulla tutut kuviot: perustohinaa, kahville, puistoon. Paikallinen kantapaikkamme iloinen nainen kyseli että missä olemme olleet? Hauskaa.

Puistossa saimme myös uusia ystäviä: tyttö S ja veljensä C:n. Ja puistosta lähtiessämme tyttäreni sanoi heille byebye vilkutusten kera. Ensimmäiset kunnolliset englanninkieliset sanat. Ei tainnut häntä haitata useiden viikkojen mittainen poissaolo.

Kohti syksyä