Super (size) me

Kun on ollut parin vuoden sisään aika tiiviisti raskaana, niin onhan se väistämätön totuus ettei vartalo ole enää samanlainen kuin se oli ensimmäisen raskauden alkutaipaleella toukokuussa 2012.

Luin image-lehden kirjoituksen kohti täydellistä ihmistä. Vähän hyydyin mietteisiin. Ongelma ei ole omalla kohdalla se, että tiivis raskaustahti olisi tuonut sen kummempia lisäkiloja vaikka neljäkymppisetkin kolkuttelevat ihan kulman takana ja siten paljon puhuttu vanhemmiten tapahtuva aineenvaihdunnan hidastuminen uhkaa.

Ei. Oma ongelma viittaa juuri artikkelissa puhuttuun protetiiniin ja lihaksiin. Ja viimeksi mainittujen kuihtumiseen. Viime aikoina on rehellinen ja maskuliininen hikoilua erittävä salitreeni jäänyt lähes olemattomaksi ja sen on korvannut vauvojen nostelu ja välillä heidän elopainonsa hyödyntäminen kuin salitreenissä konsanaan: askelkyykyissä, peruskyykyissä, kylkilihastreenissä. Esikoisen 11 kilon massa on jo ihan hyvä vastus topakkaan alas ylös liikkeeseen, josta hyötyy molemmat: tyttö kiljahtelee riemusta ja äidin reidet, kädet ja selkä saavat oivan tehon usealla toistolla.

Image-lehden kirjoituksen ydinsanoma on, että kuntoilu ja terveet elämäntavat ovat megatrendi ja verrattavissa kultteihin ja uskontoon. Super-ihmiset, työelämänmenestyjät, himotreenaajat perustelevat tekmistään stressinlieventäjänä. Tottahan se on, urheilen jotta saan hyvän olon, pysyn kunnossa, jaksan olla hyvä äiti, vaimo, juoksija, hiihtäjä, joogaaja, työntekijä. Super me. Ja kun nuorena on harjoitellut parhaimmillaan kymmenen kertaa viikossa, on aika vaikea muuttaa näitä elintapoja ihan nollatreenaamiseen. Kunnossa pysymiseen ei auta proteiinirahkat. Ja sitäpaitsi: englantilaiset rahkat eivät voita Suomen meijereiden tuotantoa. 

Lapsilisä Englannissa

Täällä lapsilisää ei saa kaikki. Olemme siis onnellisessa asemassa täällä Suomessa: sitä myönnetään kaikille, tuloihin katsomatta, kaikille sama määrä.

Kun toinen vanhemmista tienaa vuodessa noin yli 50,000 euroa, ei lapsilisää Britanniassa saa ollenkaan. Palkkaraja on pieni jos suhteuttaa sen Lontoon elinkustannuksiin, missä suuren osan kustannuksista haukkaa asumis- ja lastenhoitokustannukset tarhoissa tai kouluissa. Täällä myös koulujen tasoeroissa on huimia eroja. Eri kouluilla on eri opetusmenetelmät. On kirkkojen, valtioiden ja yksityisten ylläpitämiä. Raha ratkaisee, vanhempia haastatellaan. Lapsien tulevaisuus voi olla siitä kiinni pääseekö hän hyvään kouluun. Tulevaisuus voidaan tuomita jo kolmivuotiaana, millainen hänesta tulee isona. Ja eikä riitä, että lapsi olisi lahjakas. Vanhempien paine on myös kova, jos ei ole oikeassa menestyksekkäässä työssä, tunne oikeita ihmisiä tai asu oikeassa paikassa suhteessa koulun statukseen.

Englannissa viikkotasolla lapsilisää ensimmäisestä lapsesta maksetaan noin 21 puntaa. Toisesta lapsesta maksetaan noin 14 puntaa jne. Toisin kuin Suomessa, missä maksutapa on nouseva: toisesta maksetaan enemmän kuin ensimmaisesta jne. Britanniassa kolmannesta saa saman määrän kuin toisestakin. Kaiken lisäksi lapsilisä on veronalaista tuloa.

Tällä viikolla kehysriihen puitteissa lapsilisä on ollut tapetilla. Eräässä haastattelussa nuori äiti sanoi, että uskoo tämän leikkauksen puitteissa miettivänsä toisen lapsen hankkimista. Sorry to say, mutta mitä!! Se että lapsilisää Suomessa leikataan on isossa taloudellisessa kuvassa yksi niistä periaatteista että maamme pysyy taloudellisesti kunnossa, ja että ne, joita nyt kasvatamme eivät joutuisi maksajiksi. Onko joillekin noin alle sadan euron menetys se kriteeri että lapsia ei voida lisää hankkia. On jotenkin hataraa ajatella että lapsenhankkimismotivaattorina olisi lapsilisien tienaaminen. Välillä tuntuu että Suomessa valitetaan aivan turhasta ja katsotaan asiaa suppeasti: "ansaituista eduista ei luovuta" -mentaliteetilla.

Hyvä esimerkki voisi olla huono taloyhtiön hallitus, joka vuosi toisensa jälkeen siirtää isoja remontteja eteenpäin ja eteenpäin ja sitten kun edessä on pakkoremontti ei kellään ole varaa maksaa putkia, kattoja, julkivisua, kaukolämpöliittymisiä. Ja kuinka sitten käykään. Kun remontit ovat pakosti edessä joudutaan asunto myymään. Tällaisesta arvotalosta ostin aikoinaan asunnon, ja niin osti moni muukin. Noin 60 % asunnoista myytiin kun silloiset asukkaat eivät halunneet olla maksajina.
Nyt taloyhtiö on kunnossa ja asuntojen arvo noussut. Alueen arvotasoon ja investoituihin kustannuksiin nähden sain asunnon halvalla.

Tunnustaudun siis ajatuksiltani riistoporvariksi, kuten Virpi Salmi HS:n kolumnissaan kirjoittaa: Suomi on hyvä demokraattinen maa, joka takaa lapsilisät kaikille, "ilmaiset koulut" yliopistoja myöden. Onko siis väärin myöntää, että meidän perhe pärjäisi jos Suomessa lapsilisille asetettaisiin tuloraja? Sahaten oksaa, jolla istun. Siihen Suomi ei ehkä ole vielä valmis. Vielä.

Katsottaisiin mielummin oikealle, tulevaisuuteen,
jotta säilyttäisimme kestävän kehityksen tulevaisuuden maksajille. 

Joogaa - ihan missä vain

Raskauteni on lähestymässä viimeistä kolmannesta. Olo on erinomainen ja urheilukin sujuu - tai siis jooga sujuu.

Olen käynyt säännöllisesti Notting Hillin the Lifecentren joogastudiolla, mikä tarjoaa suhteellisen runsaasti joogaa samassa olotilassa oleville. Pregnancy joogan ainoa huono puoli on se, että se ei ole kovin dyynaminen vaan keskittyy enemmän rentoutumiseen, hengittämiseen ja kylkivenytyksiin, jotka tietenkin omalta osaltaan ovat tärkeitä harjotteita h-hetken lähestyessä. Valitettavasti Jooga-studion muille tunneille ei ole asiaa, näin minun on annettu ymmärtää. Ei, vaikka olo olisi hyvä, soturit uljaita ja alaspäin katsova koira ei tuottaisi haasteita.

Olenkin joogannut kotona noiden hengitysharjoitusten lisäksi aina kun siihen on ollut mahdollisuus - lapsen päiväunien aikaan. Youtube on pullollaan joogatallenteita, mutta en ole vielä löytänyt tarpeeksi hyvää, sellaista jota viitsisi harjoittaa uudelleen. Uusi tuttavuus on suomalainen yoogaia.com ja tarkoitus on osallistua Yoogaian tarjoamille live-tunneille enemmän kun siihen on mahdollisuus. Tämän helpommaksi ei voi joogan harrastaminen mennä. On oma valinta laitatko live-kuvan päälle, saat valita annatko opettajalle mahdollisuuden nähdä sinut. Muut eivät näe sinua ja voit sisustaa oman kotoisen joogastudion niin miellyttäväksi kuin vain haluat.

Omalta osaltani arkisten live-tuntien ainoa haaste on se, että pitäisi saada tuo jalassa roikkuva, mutta niin ihana 1-vuotias olemaan juuri samaan aikaan päiväunilla. Lapsen tulo näille tunneille on toki sallittua, mutta kaikesta huolimatta olisi miellyttävämpää tehdä harjoite rauhassa.

Yksityiskohta Françoise Barbira Freedmanin kirjasta "yoga for pregnancy - birth and beyond". Kirja antaa oivallisia esimerkkejä vaihtoehtoisista asanoista kasvavan vatsan ja tasapainopisteen muuttuessa. 

Sea breeze feelings

Pari päivää sitten sen tunsin, meren tuoksun, kostean merisumun; tiedäthän, sellaisen, minkä voi etelänmailla tuntea kävellessä rannan lähellä. Jostain se tänne Notting Hillin kulmille nousi, ehkä Thamesin kuljettamana tai tuulen kantamana. Kostea lämpö ja enne alkavasta helteestä tai ainakin lämpenevästä kesäisestä säästä, leutoine tuulineen.

Meren kosketus realisoitui, kun vihdoin sain varattua itselleni hoidon, mitä olin jo tovin kaivannut ja edellisestä käynnistä oli jo niin kauan, etten edes muista: se hetki kun saa olla tovin yksin ja joku hoitaa sinua kokonaiset puolitoista tuntia. Sea breeze facial treatment teki tehtävänsä, vaikka alussa vielä ajatukset olivat kotitöissä ja vauvanhoidossa.

Meri-ikävä taittui hetkiseksi. Parin viikon kuluttua suuntamme kolmeksi viikoksi Suomeen: Helsinkiin, Hankoon, meren äärelle, mökille ja golfkentille. Mutta sitä ennen juhannus, sen viettoa ystävien kanssa täällä Lontoossa ja sunnuntaina Taste of London.