Päiväni murmelina

Pää on lyönyt viime aikoina vähän tyhjää. Jokapäivä tuntuu siltä kuin elokuvassa Päiväni murmelina: samaa rataa jatkuu, mahdolliset laiminlyönnit korjataan seuraavana päivänä. Uudestaan ja uudestaan. Tosin kaikki tapahtuu päivä päivältä hitaammin, hitaammin.

Rutiinit ovat mahtavia 14 kuukautta vanhalle, joka innostuu jokaikinen päivä aamupuurosta, vaatteiden pukemisesta, keinumisesta ja lähikahvilan henkilökunnasta, lukemattomien koirien näkemisestä, muumien alkutunnusmusiikista, isän kotiintulemisesta.

Pregnancy-aplikaatiolla lyö ilmeisesti yhtä hitaasti kuin minulla. Edelleen se kertoo "Your baby is as big as a pineapple", vaikka viikko tullut lisää. Harvoin marketissa tai torillakaan on reilun kahden kilon ananaksia myynnissä. Ehkä käyn luomukaupoissa, sillä oma kantamani hedelmä olisi ennemminkin giant doped watermelon. 

Viikon parhaat annit tavanomaiseen päivärutiiniin on tarjonnut suomi24.fi-sivustolla lukemani, jo viime heinäkuussa aloitettu värikäs "keskustelujana" äitiyspakkauksesta 2014, mikä julkaistiin tällä viikolla. Sekä eräiden farkkujen näkeminen näyteikkunassa, jotka vieläkin pohdituttavat ja ilmoittautuminen yliopiston eräälle semiotiikan kurssille, jotta saisin ainakin kerran viikossa hetken, jossa pääsisi irti arjen rutiineista. Kapeana ovat nykyhetkeni kicksit. 

Pikku liikkeitä

Notting Hillin kulmat ovat tyylitietoisen ja pohjattoman lompakon omaavan vanhemman lastenvaatekauppataivas. Parin sadan metrin säteellä on useita ihania, herkästi sisustettuja vaateliikkeitä houkuttelevine ikkunoineen. Vaatteet ovat tyyliltään enemmänkin juhlaan, tyylikkääseen arkeen kuin leikkipuistoon ja hiekkalaatikolle. Tosin täällä ei juuri hiekkalaattikkoleikkeihin törmää; jotain hiekkaa olen puistoissa nähnyt mutta ei sitä ole tarkoitettu hiekkakakkuleikkeihin vaan toimivat lähinnä pehmusteena pienen liukumäen alla. 

Ranskalaisesta Marie-Chantalilta löytyy klassisia vaatteita. Olen ostanut sieltä syksy/talvitakin alennusmyynnistä. Otetaan se sitten ensi syksynä käyttöön. 

Marie Chantalin kalanruotokuvioinen takki etualalla

No added sugarilla on muunmuassa pirteitä ja todella laadukkaan, pehmeän tuntuisia puuvillavaatteita. Paidoissa on yleensä joku hauska, pirteä kuva tai sanoma. 

Caramelbaby Child. Täällä saa tiistaisin ja lauantaisin myös kampaamo- ja parturipalvelua. No tietysti lapsille.

FARA baby. Todella hyväkuntoisia second hand vaatteita, mutta myös kaikkea mitä vain lapsi voi tarvita: leluja, sänkyjä, vaunut, ym tarvikkeita. Tuotot menevät hyväntekeväisyyteen, ainakin tämän liikkeen tuotot menevät katulapsille, viimeksi taisi mennä Romaniaan.

Muita pikku liikkeitä Westbourne ja Ledbury Grovella ovat Petit aime, Nanos, Petit Bateau, Bonpoint, Ilovegeorgeous sekä C de C. 

Nanos-liikeen pienet lasten vaalenpunaiset loaferit kutsuvat kevääseen.

Toisaalla toisenlaiset pienet liikkeet ovat pitäneet minua hereillä iltaisin tai herättäen kesken unien kuin valmistaakseni minua kohta tulevaan hieman epäsäännöllisempään unirytmiin. Erään pregnancy-applikaation mukaan tuleva lapsemme on ananaksen kokoinen (painoinen) joten "ananas": anna kaikesta liikkeistäsi huolimatta minulle uniaikaa, jotta jaksaisin paremmin.  

Paras ystäväni

Olen onnekas. Sain tänäänkin herätä parhaan ystäväni vierestä. Ystävä, joka on samalla aviomieheni ja lapsemme isä ja pian myös toisenkin. Pienet pinnalliset muistamiset eivät kykene korvaamaan sitä, että paras ystäväni on arjessa ja juhlassa aina läsnä. Pienet lahjat ovat kuitenkin ihania, ja elämän suolaa - myönnettäköön.

Sulle, mulle.

Mulle, meille, kaikille. 

Rakkaudentäyteistä ystävänpäivää kaikille ja ihanaa viikonloppua.

xxx 

- S

Spotting Banksy

Tosi fani vain hänen? Banksy tunnetaan taiteilijana, jolla ei ole kasvoja. Uskon siten ensimmäiseen vaihtoehtoon, mutta tiedä häntä. Auto parkissa usein kulmillamme.

Notting Hillissä on useita Banksyn teoksia. Tämä urbaani hiiri on minulle tutuin. Spottaa vipeltäjä: W2 Artesian Road. Cock & Bottlen terassilla. 

Urheilun estetiikkaa

Olympialaiset ovat alkaneet. Mediassa on paljon kirjoitettu Putinin mahtipontisista, ainakin investointimielessä olevista kisoista, joita rasittaa korruptio ja kestämättömyyden periaate. Kestämättömyyden periaattella tarkoitetaan sitä, että rakennukset olympiakohteissa on sanottu olevan kertakäyttöisiä ja tuskin palvelevat subtrooppisen alueen talviurheilua. Osa saatetaan muuttaa muuhun käyttötarkoitukseen, osa siirretään alueelta pois. Itselle Sotchi on vahvasti se paikka entisessä Neuvostoliitossa, missä isoäitini kävi 60-luvulla kylpylälomilla.

Olympialaisten talviurheilukisat pidettiin ensi kerran 1924, Chamonix´ssa. Sitä ennen joitakin talviurheilulajeja oli pidetty kesäolympialaisten yhteydessä kuten esimerkiksi luistelu Lontoossa, vuonna 1908.

       "Kuolemanrangaistus uhkasi niitä naimisissa olevia naisia, jotka pyrkivät antiikin olympiakisojen kilpailupaikalle. Olympiassa naisilta ei ollut kielletty ainoastaan kilpaileminen, vaan heillä ei ollut mitään asiaa edes katsomon puolelle. Nykyaikaisten olympiakisojen mitaleista naiset pääsivät sen sijaan kilpailemaan jo toisen olympiadin kisoissa Pariisissa 1900, jolloin lajeina olivat tennis ja golf. Seuraavissa olympialaisissa ”naisellisina” lajeina ohjelmaan lisättiin ensin jousiammunta (1904) ja sitten taitoluistelu (1908)" Lähde: Suomen Urheilumuseo. 

Ajat ovat muuttuneet sadassa vuodessa. Naiset saavat urheilla lajeissa kuin lajeissa, sekä kesä- ja talviolympialaisissa. Sotchi tekee siltä osin myös historiaa. Naiset ovat ensi kertaa mukana myös mäkihypyssä. Onko aiemmin mäkihyppy ollut niin miehekäs laji, ettei naisilla ole ollut olympiatasolla sinne asiaa? Nuo tornikotkathan ovat lähes anorektisia pahimmillaan. Peruste ei voi kuitenkaan olla vaarallisuudella, myös harrastajien vähyys on perusteluna laimea, puhumattakaan lajin terveysvaikutuksista naisten anatomiaan lääketieteellisesti. Olympialaisissa on paljon vaarallisempiakin lajeja.

       "Kaikki naisten paikat ja kudokset ovat ohuempia ja herkempiä kuin miehellä, ja naisten arvokkuutta, kauneutta ja herkkyyttä tulee vaalia. Väsyttävät ja rankat aktiviteetit aiheuttavatkin reumatismia, lihasten heikkoutta, uupumusta, ennenaikaista vanhenemista ja mikä pahinta vaarantaa naisen kyvyn tuottaa jälkeläisiä" kirjoittaa Donald Walker vuonna 1836 teoksessa Physical Exercises for Ladies.   

BBC online päällä. Käynnissä naisten slopestyle karsinta. Tyttäreni syö kalaa vuoroin sormin, vuoroin haarukalla. Suomalainen Enni laskee. Hieno hyppy. Tyttäreni taputtaa. Kilpailijoista näkee hyvän mielen, rentouden ja lajinautinnon. Tunnelmaa kohottava musiikki soi taustalla. Lajihan on suorastaan esteettistä. Kilpailijat eivät näytä hikoilevan ja hymyilevät vain. Siis selkeä "naistenlaji" ainakin sata vuotta vanhan määritelmän mukaan.

Laskemisen estetiikka Japanissa: taivas, meri, vuoret, puut,

minä ja puolisoni.

Japanissa otetusta kuvasta on toista vuotta. Vaikka sielläkin tuli kaaduttua, uuvuttua ja hikoiltua ei se estänyt minua saamasta lapsia. Onneksi maailma on muuttunut edes vähän paremmaksi urheiluasenteiden osalta.

Lunta!

Piipahdimme viime viikolla Suomessa. Ystävien ja sukulaisten lisäksi kohtasimme lunta, jota pääkaupunkiseudulla ei ole juurikaan ollut. Sitä riitti sen verran, että tyttäremme pääsi hieman kokemaan pulkkailua. Mökin puusauna lämmitettiin ja muutama lumienkeli syntyi jäälle.