Kun toinen vanhemmista tienaa vuodessa noin yli 50,000 euroa, ei lapsilisää Britanniassa saa ollenkaan. Palkkaraja on pieni jos suhteuttaa sen Lontoon elinkustannuksiin, missä suuren osan kustannuksista haukkaa asumis- ja lastenhoitokustannukset tarhoissa tai kouluissa. Täällä myös koulujen tasoeroissa on huimia eroja. Eri kouluilla on eri opetusmenetelmät. On kirkkojen, valtioiden ja yksityisten ylläpitämiä. Raha ratkaisee, vanhempia haastatellaan. Lapsien tulevaisuus voi olla siitä kiinni pääseekö hän hyvään kouluun. Tulevaisuus voidaan tuomita jo kolmivuotiaana, millainen hänesta tulee isona. Ja eikä riitä, että lapsi olisi lahjakas. Vanhempien paine on myös kova, jos ei ole oikeassa menestyksekkäässä työssä, tunne oikeita ihmisiä tai asu oikeassa paikassa suhteessa koulun statukseen.
Englannissa viikkotasolla lapsilisää ensimmäisestä lapsesta maksetaan noin 21 puntaa. Toisesta lapsesta maksetaan noin 14 puntaa jne. Toisin kuin Suomessa, missä maksutapa on nouseva: toisesta maksetaan enemmän kuin ensimmaisesta jne. Britanniassa kolmannesta saa saman määrän kuin toisestakin. Kaiken lisäksi lapsilisä on veronalaista tuloa.
Tällä viikolla kehysriihen puitteissa lapsilisä on ollut tapetilla. Eräässä haastattelussa nuori äiti sanoi, että uskoo tämän leikkauksen puitteissa miettivänsä toisen lapsen hankkimista. Sorry to say, mutta mitä!! Se että lapsilisää Suomessa leikataan on isossa taloudellisessa kuvassa yksi niistä periaatteista että maamme pysyy taloudellisesti kunnossa, ja että ne, joita nyt kasvatamme eivät joutuisi maksajiksi. Onko joillekin noin alle sadan euron menetys se kriteeri että lapsia ei voida lisää hankkia. On jotenkin hataraa ajatella että lapsenhankkimismotivaattorina olisi lapsilisien tienaaminen. Välillä tuntuu että Suomessa valitetaan aivan turhasta ja katsotaan asiaa suppeasti: "ansaituista eduista ei luovuta" -mentaliteetilla.
Hyvä esimerkki voisi olla huono taloyhtiön hallitus, joka vuosi toisensa jälkeen siirtää isoja remontteja eteenpäin ja eteenpäin ja sitten kun edessä on pakkoremontti ei kellään ole varaa maksaa putkia, kattoja, julkivisua, kaukolämpöliittymisiä. Ja kuinka sitten käykään. Kun remontit ovat pakosti edessä joudutaan asunto myymään. Tällaisesta arvotalosta ostin aikoinaan asunnon, ja niin osti moni muukin. Noin 60 % asunnoista myytiin kun silloiset asukkaat eivät halunneet olla maksajina.
Nyt taloyhtiö on kunnossa ja asuntojen arvo noussut. Alueen arvotasoon ja investoituihin kustannuksiin nähden sain asunnon halvalla.
Tunnustaudun siis ajatuksiltani riistoporvariksi, kuten Virpi Salmi HS:n kolumnissaan kirjoittaa: Suomi on hyvä demokraattinen maa, joka takaa lapsilisät kaikille, "ilmaiset koulut" yliopistoja myöden. Onko siis väärin myöntää, että meidän perhe pärjäisi jos Suomessa lapsilisille asetettaisiin tuloraja? Sahaten oksaa, jolla istun. Siihen Suomi ei ehkä ole vielä valmis. Vielä.