Ruuhkavuodet

Minulle oli pitkään mysteeri mitä ruuhkavuosilla oikein tarkoitetaan. Koska asia ei ollut itselle ajankohtainen en juuri sille antanut mitään ajatuspainoa. Luin siitä vain sattumalta, enkä ajatellut sen enempää, jos esimerkiski eksyin talouspainotteisilta keskustelupalstoilta perhekeskusteluihin.

Aika tasan tarkkaan kaksi vuotta sitten jäin kuukauden lomalle ja siitä sitten viralliselle äityislomalleni. Loman aikana tein Yliopistolla taidehistorian opintoja ja siinä sivussa luin vastapainoksi vauvasivuja ja appiukolta saamia Jari Sinkkosen kasvatusraamattuja. Toisen "raamatun" lukeminen Pamela Druckermanin "Kuinka kasvattaa bébé - vahemmuus Pariisin malliin" oli bricken på I ja kerma Sinkkosen leipoman kasvatuskakun päälle.

Tulin uudelleen raskaaksi kun tyttäremme oli kuusi kuukautta. Ei siis vielä hetkeen takaisin tältä äityislomalta työelämään maistelemaan miltä se niin sanotut ruuhkavuodet maistuvat. Tehokasta, tyypillistä sinulle. Liukuhihna hommaa, sanoi pomoni humoristisesti kun ilmoitin olevani uudelleen raskaana. (huom. minulla on oikeasti aivan mahtava pomo!)

Jos ruuhkavuosilla tarkoitetaan sitä että seilataan uran, perheen ja ylipäänsä arjen tarjoamassa ristiaallokossa, niin ilman sitä omaa uraa äitiyslomista johtuen, olemme kehitelleet meille ihan omalaiset ruuhkavuodet: puolisoni työ Lontoossa tarjoaa meille paljon matkustelua Suomen ja Englannin välillä. Koti Lontoossa ja majapaikka Helsingissä. Tavaroita siellä sun täällä. Ja yksin matkustaminen lentäen kahden alle kaksivuotiaan kanssa vaatii aina kaksi aikuisen syliä.

Pitkään on ollut ajatuksissa että palaamme Lontoosta Suomeen joko vuoden tai kahden kuluttua, mutta yhtäkkiä se hetki onkin täällä. Todella pian. Ja jotta elämä ei olisi pelkkää sitä normaalia arjen pyörittämistä kotiäitinä niin kaiken kukkuraksi olemme ostamassa taloa johon tehdään täyssaneeraus ja vähän rakentamista. Meidän ruhkavuodet.

Äiti ja sen bébé

Lapsilisä Englannissa

Täällä lapsilisää ei saa kaikki. Olemme siis onnellisessa asemassa täällä Suomessa: sitä myönnetään kaikille, tuloihin katsomatta, kaikille sama määrä.

Kun toinen vanhemmista tienaa vuodessa noin yli 50,000 euroa, ei lapsilisää Britanniassa saa ollenkaan. Palkkaraja on pieni jos suhteuttaa sen Lontoon elinkustannuksiin, missä suuren osan kustannuksista haukkaa asumis- ja lastenhoitokustannukset tarhoissa tai kouluissa. Täällä myös koulujen tasoeroissa on huimia eroja. Eri kouluilla on eri opetusmenetelmät. On kirkkojen, valtioiden ja yksityisten ylläpitämiä. Raha ratkaisee, vanhempia haastatellaan. Lapsien tulevaisuus voi olla siitä kiinni pääseekö hän hyvään kouluun. Tulevaisuus voidaan tuomita jo kolmivuotiaana, millainen hänesta tulee isona. Ja eikä riitä, että lapsi olisi lahjakas. Vanhempien paine on myös kova, jos ei ole oikeassa menestyksekkäässä työssä, tunne oikeita ihmisiä tai asu oikeassa paikassa suhteessa koulun statukseen.

Englannissa viikkotasolla lapsilisää ensimmäisestä lapsesta maksetaan noin 21 puntaa. Toisesta lapsesta maksetaan noin 14 puntaa jne. Toisin kuin Suomessa, missä maksutapa on nouseva: toisesta maksetaan enemmän kuin ensimmaisesta jne. Britanniassa kolmannesta saa saman määrän kuin toisestakin. Kaiken lisäksi lapsilisä on veronalaista tuloa.

Tällä viikolla kehysriihen puitteissa lapsilisä on ollut tapetilla. Eräässä haastattelussa nuori äiti sanoi, että uskoo tämän leikkauksen puitteissa miettivänsä toisen lapsen hankkimista. Sorry to say, mutta mitä!! Se että lapsilisää Suomessa leikataan on isossa taloudellisessa kuvassa yksi niistä periaatteista että maamme pysyy taloudellisesti kunnossa, ja että ne, joita nyt kasvatamme eivät joutuisi maksajiksi. Onko joillekin noin alle sadan euron menetys se kriteeri että lapsia ei voida lisää hankkia. On jotenkin hataraa ajatella että lapsenhankkimismotivaattorina olisi lapsilisien tienaaminen. Välillä tuntuu että Suomessa valitetaan aivan turhasta ja katsotaan asiaa suppeasti: "ansaituista eduista ei luovuta" -mentaliteetilla.

Hyvä esimerkki voisi olla huono taloyhtiön hallitus, joka vuosi toisensa jälkeen siirtää isoja remontteja eteenpäin ja eteenpäin ja sitten kun edessä on pakkoremontti ei kellään ole varaa maksaa putkia, kattoja, julkivisua, kaukolämpöliittymisiä. Ja kuinka sitten käykään. Kun remontit ovat pakosti edessä joudutaan asunto myymään. Tällaisesta arvotalosta ostin aikoinaan asunnon, ja niin osti moni muukin. Noin 60 % asunnoista myytiin kun silloiset asukkaat eivät halunneet olla maksajina.
Nyt taloyhtiö on kunnossa ja asuntojen arvo noussut. Alueen arvotasoon ja investoituihin kustannuksiin nähden sain asunnon halvalla.

Tunnustaudun siis ajatuksiltani riistoporvariksi, kuten Virpi Salmi HS:n kolumnissaan kirjoittaa: Suomi on hyvä demokraattinen maa, joka takaa lapsilisät kaikille, "ilmaiset koulut" yliopistoja myöden. Onko siis väärin myöntää, että meidän perhe pärjäisi jos Suomessa lapsilisille asetettaisiin tuloraja? Sahaten oksaa, jolla istun. Siihen Suomi ei ehkä ole vielä valmis. Vielä.

Katsottaisiin mielummin oikealle, tulevaisuuteen,
jotta säilyttäisimme kestävän kehityksen tulevaisuuden maksajille. 

Paras ystäväni

Olen onnekas. Sain tänäänkin herätä parhaan ystäväni vierestä. Ystävä, joka on samalla aviomieheni ja lapsemme isä ja pian myös toisenkin. Pienet pinnalliset muistamiset eivät kykene korvaamaan sitä, että paras ystäväni on arjessa ja juhlassa aina läsnä. Pienet lahjat ovat kuitenkin ihania, ja elämän suolaa - myönnettäköön.

Sulle, mulle.

Mulle, meille, kaikille. 

Rakkaudentäyteistä ystävänpäivää kaikille ja ihanaa viikonloppua.

xxx 

- S

Viikko huonona äitinä - ja vaimona

Menee aika yksiin. Kun tytär on kipeänä, tulen minäkin hetikohta samaan tautiin. Nyt tauti iski kuitenkin pahemmin minuun: tyttäreni pieni nuhanpoikanen hyökkäsi minulle kymmenkertaisena, häiriten unta, päivärytmiä, kaikkea.

Kotiäidin ei ole varaa olla kipeänä. Liikkuva yksivuotias on koko ajan menossa. Kotimme onkin kuin tornadon jäljiltä. Kaikki kaivetaan ja vedetään, jos vain yletetään. Voimattomana en ole jaksanut heti korjata hänen jälkiään. Samalla minusta on tullut kova komentelija, jotta tavarat olisivat pysyneet edes hetken paikoillaan. EI! EI SAA! EI OTA!

Olen siis laiminlyönyt työni niin, että olen samalla ollut myös huono vaimo ja kodinhengetär. En ole käynyt kaupassa, saati loihtinut upeita illallisia vaan pakottanut puolisoni käyttämään korvatulppia, jottei hän heräisi öiseen yskimiseen, aivasteluun, niistämiseen.

No, onneksi nää nuhat tuppaa menemään ohi. Ehkä pientä valoa on tunnelin päässä. Nenäliinoja ei ole tänään kulunut niin paljon.

Ticket to heaven

Puolisoni Suomikaipuun aistii jo hänen katseestaan. Enää ei tarvita sanoja. Tätä ikävää lisäsi ystävien näkeminen Suomessa, joulun jälkilöylyt ja kauniin espoolaiskodin ihasteleminen, jospa mekin tännepäin muuttaisimme: meri vieressä ja omaa pihaa taaperoille.

Oma Suomikaipuuni on paljon pinnallisempi. Olen itse Suomessa töissä, ja nyt vain satun olemaan äitiysvapailla ja kohtaa alkaa toinen mokoma perään. Töihin aikaisintaan vuoden 2015 alussa. Siihen on tovi.

Luin vau.fi sivuilta artikkelin Haalarimaniasta. Olen ollut kyllä hyvin tietoinen että lasten ulkovaatteet tai toisin sanoen haalarit on Suomessa ehdoton edellytys vaihtelevien säiden suhteen. Olenhan itsekin 70-luvun avainlapsi, joka käytti haalareita ainakin esikouluun asti. Silloin tosin haalarivalikoima ei ollut niin mittava kuin nykyään ja äitini kätevänä tekikin osan itse, saadakseen vähän yksilöllisempää lastensa päälle.

Lontoossa ei juuri myydä haalareita kaupoissa, jos myytäisiin niitä varmasti tarvittaisiin. Täällä lapset käyttävät takkeja, housuja ja hameita, harvoin pipoakaan. Hanskoja näkee joskus. Tosin jos on kylmä, taapero on vaunuissa, käärittynä lämpöpussiin, mutta pää saattaa olla paljaana. Ehkä lapsi on juuri repinyt sen pois. Ehkä.

Joskus ammoin Ranskassa käydessäni ihastelin tyylikkäitä syksyisiä lapsia, jotka tepastelivat nahkakengissään, takeissaan ja hameissaan kaupungilla, käsi kädessä, saparot heiluen. Nyt oma tyttäreni pukeutuu näin, koska haalareita ja villa-asuja ei vain yksinkertaisesti tarvita. Ei noin vain Suomessa, missä ollaan haalareissa, jo käytännön tai viimeistään tarhatädin käskystä. Uskollisena tähtikuviofanina, meillä se voisi olla ticket to heaven. Puolisoni "ticket to heaven" on lähteä takaisin Suomeen.

Äitiyspakkauksesta saatu haalari on meillä Suomessa.
Tyttäreni mielipide on selvä: "Haalarit on perseestä!"

Itsenäisyyspäivä

Viime vuonna pääkaupunkiseudulle tuli jo marraskuun puolella paljon lunta. Koska silloinen äityislomani alkoi marraskuunlopulla jäi autoni käyttö suhteellisen vähälle.
Itsenäisyyspäivänä minä ja minun mahani tartuimme lapioon: musiikki korvilla, hyvin varustautuneena ja liikuntaintoa puhkuen. Ei olisi tarvinnut yksin töitä tehdä kun kolme ohikulkevaa vapaaehtoista olisi tullut avuksi. Kiitin nöyrästi mutta kieltäytyen, että ihan ilosta tässä tätä esiin kaivelen, jotta viikonlopuksi Lontoosta tuleva puolisoni pääsee ilman sen suurempia lumitöitä hiihtoladuille.

Tänä vuonna ei pääkaupunkiseudulle ole vielä tullut lunta. Ystäväni, joka adoptoi "Mervini" hihkuu varmasti tyytyväisyyttä. 

Tasan vuosi myöhemmin autonkaivuu-urakasta ulkoilemme tyttäreni kanssa Hyde Parkissa. Aurinko paistaa, ja viimeisetkin lehdet singahtavat puista ja ryntäilevät puuskittaisen tuulen voimasta maata myöden kuin sotatantereella ikään.

Ei tarvita talvisaappaita, ei paksua vaatekertaa vaan voi keskittyä ihan rauhassa keinumiseen ja pelata risti-nollaa.

Hyvää Suomen Itsenäisyyspäivää kaikille. 

Jotain punaista - jotain valkoista. Pientä odotusta - joulunkin odotusta

Useimmiten ihmiset ymmärtävät antaa paikan, vaikka rinnassasi ei olisikaan baby on board- merkkiä

Puolisoni toi minulle eilen tulisia jotta ihmiset ymmärtäisivät tarjota istumapaikkaa julkisissa :).

Syksyn ja talven myötä vaatekertaa kun on sen verran, että useampi näyttää pieneltä odottavalta michelin-ukkelilta.  

Minkä värinen on sinun joulusi? Monille se on punainen tai kuusenvihreä. Punainen ei itselläni kuulu lempiväreihin, mutta sen näkeminen sille epätyypillisissä yhteyksissä pysähdyttää. Muiden puiden jo karistellessa viimeisiä lehtiään tämä yksilö vielä kukoistaa omassa värikomeudessaan.

Joulunodotuksen merkiksi ja tunnelman luomiseksi taittelin kotiimme vanhasta kirjasta pienen paperikuusen. Muuten minun jouluni tulee todennäköisesti olemaan aurinkoinen, punaisen lämmin, valkoista hiekkaa ja kimmeltävää merta lähiperheeni kanssa. Siitä on minun jouluni tehty. 

giant mile stone - small, small baby steps

Tyttäremme on täyttänyt äskettäin yhdeksän kuukautta ja oppinut siinä samalla kävelemään. Ulkona tepastelu on satunnaista mutta halu ja tarve kasvaa päivä päivältä.

Asianmukainen ja pirteän värinen "kakskymppinen" varuste sadesäällä.

Varhain kävelemään oppiminen on tuonut oman haasteen. Useat tukevat ja käytännölliset kengät on tarkoitettu paljon isojalkaisemmille toisin sanoen vanhemmille lapsille.

Nämäkin saappaat alkavat pienimmillään koosta 20; no ainakin puoleksi vuodeksi kasvuvaraa, kun tällä hetkellä mennään koossa 18. Ehkä pari sukkaa saappaan sisään auttaa kuromaan koko eroa - ja huhujen mukaan mummi onkin kutomassa saappaisiin sopivia villasukkia...

Kuuleeko "päiviräsäset" - Lontoossa saa ravintoloista take away juomia

Ihmisellä on suuri tarve verrata, ja jos ei ole vertailupohjaa niin sitten voidaan soimata vaan koska asiat eivät ole menneet juuri niinkuin itselleen sopii.
Olen pikkumaisuudessani tehnyt tästä aikaaviemättömän harrastuksen. Vertaan asioita miten ne ovat Suomessa ja miten täällä Englannissa. Joissakin asioissa nykyinen kotimaani on alkukantaisella tasolla verrattuna siihen miten ne ovat Suomessa - korostan, omasta mielestäni. Joissakin asioissa täällä asiat ovat jopa esityksellisiä, muttei ehkä päiviräsästen mielestä.


Lastenvaunujen kanssa kulkeminen tubella.
On totta, että Lontoon metro on vanha ja vain uusimpiin asemiin on voitu luotsata sellainen ylellisyys kuin hissi. Saati edes liukuportaat koko matkan - maantasalta, maan alle. Missä on Lontoon Kalle Könkkölä, joka ajaa esteettömyyden puolesta? Se, että bussi voinee olla lastenvaunujen kanssa ehkä se paras liikkumisvaihtoehto, niin ei sekään lastenvaunujen kanssa matkustavalle ole ilmainen. Maksat kiltisti matkan vaikka se ei edes takaa että pääset bussiin tai voit jopa joutua kesken matkan ulos bussista.
Lontoo 0 - Helsinki 1.

Roskien keräys, kierrätys.
Voi olla, että tämä toimii jossain esikaupunkialueella, mutta silmämääräisesti vanhan Lontoon alue ei ole ollut kehitykselle valmis. Missä ovat nuo ihanat, kita (luukku) ammollaan olevat MOLOKIT? Voi olla että järjestelmän ongelmaksi voi muodostua se, että tällaista rakennuskantaa ei edes Suomessa tunneta. Viktorian aikaisissa taloissa, jokaisella on omat roska-astiansa. Ja jos meidän kadulla taloja on noin 30, sisältäen arviolta 120 asuinkuntaa, missä jokaisessa talossa on noin neljä roska-astiaa, niin muodostuu astioiden määräksi aikamoinen luku. Voisiko pari molokia kadun lähellä olla ratkaisu?
Lontoo 0 - Moni muu alue 1.

Ravintola, kahvilat.
Lontookin osaa nukkua, esimerkiksi New Yorkiin verrattuna, muttei sentään yhtä sikeästi kuin Helsingin ydinkeskusta, tai sen lähitienoo myötäillen vaikka taaimmaiseen Töölöseen asti. Sunnuntainakin kahvilat aukaisevat ovensa, jotkut jopa seitsemältä. Kotikulmillani Ullanlinnassa, anivarhain lapsen kanssa heräävä joutunee odottamaan ainakin yhdeksään saadakseen take away lattensa ja pyhäpäivisin hyvät, illalla avoinna olevat ruokaravintolat ovat harvinaisuus.
Tulos ehdottomasti Lontoo 1 - Helsinki 0.

Take away drinks. 

Kyllä. Useat pubit oikein ilmoittavat printatulla A4:lla ikkunoisaan. Plastic glasses available for take away drinks. 

Lontoo 1 - Helsinki 0.

Lastenhoito.
Täällä päin viralliset äitiyslomat kestävät työantajasta riippuen 6-12 viikkoa. Sen jälkeen äidit palaavat töihin, elleivät päätä jäädä kotiin. Personal Nanny, live out-periaattella veroineen, lomineen, kaikkineen noin £ 2500/kk. Shared Nanny, tietenkin vähän edullisempi. Osa-aikainen Nursery noin 10 h viikossa, noin £ 500/kk. Hävettää melkein sanoa kuinka vähän se maksimäärässäkään maksaa Suomessa. Ja saati se, että Suomessa maksetaan kaikille demokraattisesti, tuloista riippumatta, lapsilisää, kodinhoitolisää jne. On ehkä turha sanoa kumpi voittaa Suomi vai GB?

Hyvää sunnuntaita kaikille, take away latte haettu aamulla kello kahdeksan :)

Muuttopuuhissa

Muutimme pari viikkoa sitten muutaman korttelin päähän isompaan asuntoon. Tyttäremme sai vihdoin oman huoneen, joka nyt samalla toimii näköjään myös puolisoni pyörävarastona. Vaikka kantamuksinamme ei ollut yhden yhtä huonekalua (fatboy-tuolia lukuunottamatta) niin ei ollut yllätys, että sitä pussukkaa ja nyssykkää kuitenkin kertyi olalle. 

Asunnolla on hyvä sielu: korkeat huoneet muistuttavat Helsingin kodin tunnelmasta, ympäröivä vehreys alueen raikkaudesta, valoa tulvii läpi huoneiston. "Asunto tuntuu ensi kertaa kodilta", totesi mieheni reilun kolmen täällä vietetyn vuoden jälkeen. 

Tervetuloa Notting Hilliin! Ja asuntoon jossa tulvii rakkaus, vaikka se tosin maistuu paikoin kirpeältä.

- S