Guggenheimin museohanketta lähdettiin alunperin ajamaan osana Suomen valtion museojärjestelmää. Nyt lähtökohta on, että Helsingin taidemuseo säilyy itsenäisenä. Uudelleen vireille, ja suhteellisen pian edellisen esityksen jälkeen lähtenyt ehdotus on mielestäni harkitumpi ja ajatusmaailmaltaan kuten isossa maailmassa: yksityisten sijoittaman rahan osuus on suuri ja taidelaitosten toiminta ei ole kiinni vain valtion kassasta. Haviteltu tontti olisi varmasti yksi iso askel elävöittämään, kasvattamaan ja yhdistämään Etelärannan tonttinauhaa lähemmäksi Helsingin pientä sykkivää keskustaa.
Lontoossa olessa havaitsee, että yksityisen rahan merkitys ja kaupallisen sponsoroinnin osallistuminen taiteensaralla on voima, jopa laadun tae. Tate modernin museon seinällä on liuta kylttejä, joissa on yksityisten sijoittajien ja yritysten nimiä, jotka ovat mahdollistaneet tai lainanneet museolle taidekokoelmistaan teoksia. Vakituiseen näyttelyyn, kaikkien ilmaiseksi iloksi. Taten seinällä törmäät Poju ja Anita Zabludowiczin kylttiin ja muuallakin kun kyse on arvotaiteesta.
Tuttavani Guggenheim-kanta oli henkilökohtainen, statuksesta ei henkinyt poliittinen tai puolueen esittämä kaiku. Minun kanta on täysin henkilökohtainen ja omiin itresseihin perustuva: haluan Guggenheimin Helsinkiin. Niin tahtoo myös Suomen Yhdysvaltojen suurlähettiläs Oreck ja varmasti hänen taidehistoriallisesti valveutunut vaimonsakin. Edellisen hankkeen primusmotorina toiminut Janne Gallen-Kallela-Sirén kuulunee varmoihin puoltajiin. Ehkä myös Poju vaimoineen. Guggenheim-museoon tuskin tulee Tate-museoiden tavoin admission free taideosastoja, mutta sponsorirahaa ja sijoittajia se tarvitsee.
So Poju, we might need your money to turn Helsinki from great to extraordinary city.
K.S. Myös artikkeli HS 30.9.2013 Suurlähettiläs Oreck: Guggenheim tekisi Helsingistä erityislaatuisen