perjantai 24. tammikuuta 2014

Vaunumania

Kun tyttäremme oli syntymässä, pohdin ja tutkistelin pitkään millaiset vaunut kannattaisi ostaa. Olin asettanut vaunuille seuraavat kriteerit:

1. Pyörien oli oltavat isot, ei pumpattavat ja tukevat, rungosta puhumattakaan
2. Kääntyvät ja lukittavat etupyörät ja niitä tuli olla kaksi kappaletta
3. Vaunut olisi ostettava uutena koska tulisi kestää aina noin 3-vuotiaaksi asti. Kestävyys ennen kaikkea koska tiedossa olisi paljon matkustelua
4. Turvakaukalo kiinnitysmahdollisuus
6. Iso tavaratila
7. Pehmeä vauvakoppa, jonka pystyi irrottamaan vaunuista ja vauvan pystyi siten kantamaan kopassa vaunuosan jäädessä varastoon/ulos jne.

En halunnut mitään ylimääräistä jota sitten käytettäisiin vain pari kuukautta ja millä ei olisi muuta funktiota.

 
Vaunumuotia 70-luvulta. Äitini työntää blogin kirjoittajaa Esplanadilla. 


Asettamani kriteerit pienensivät valikoimaa ja päädyin ruotsalaismerkkisiin Brio Go -rattaisiin. En oikein mistään mallistosta, en Suomen enkä Englannin tarjonnasta löytänyt sellaista, joka olisi suoraan tarjonnut pehmeänkopan varsinaista kiinnitystä istuinosaan. Siten sovelsin vaunuissa valmiina tulevaa istuinta johon kiinnitin saman brändin pehmeän kantokassin. Ja turvakaukalon sai adaptereilla kiinnitettyä vaunurunkoon.

Kaikki oli vaunujen kanssa hyvin, ja olen ollut tähänkin asti tyytyväinen Go-vaunuihin, kunnes tytär kasvoi ja reissaaminen jatkui. Pakkohankintana jo käytännön syistä ostimme kevyet matkarattaat, sateenvarjomalliset. Isommat vaunut kun piti kuljetuskasseineen aina jättää lähtöselvityksessä hihnalle. Vaunut olisivat kestäneet vieläkin paremmin jos ne eivät olisi saaneet turhan kovaa matkatavarakäsittelyä. Ja pehmeä kantokassi toimi kärryttelyn ohella alkuvaiheessa matkasänkynä.

Niin ja sitten tietysti oma juoksuharrastus. Lenkille pääsisi useammin ja päiväseltään kun olisi siihen tarkoitukseen suunnitellut vaunut. Kiitos Ironman B.O.B.  

Suomessakin oli hyvä olla jotkut vara-rattaat, varsinkin jos kevyiden matkarattaiden käyttö Suomi-reissuilla vaikeutuisi runsaan lumentulon vuoksi. Ne tarjoituivatkin lainaksi sukulaisilta, ovat hyvät olemassa mutta käyttö on toistaiseksi jäänyt vähälle.

Se uusi tulokas. Kun toinen on vastasyntynyt ja toinen vähän päälle vuoden on lähes pakko olla tuplarattaat. Tsitsing. Viidennet rattaat. Toivattavasti tämä vaunujen hankinta alkaa olla tässä. Vielä ei ole realisoinnin aika.

P.S. Kustannukset

Brio Go -rattaat, Brio pehmeä kantokassi, Brio Go Turvakaukalo = noin 950 euroa. Ihan loistavat rattaat, voin suositella lämpimästi.

B.O.B Ironman juoksuvaunut = 445 puntaa + parinkymppiä päälle sade- ja aurinkosuojista. Onko markkinoilla parempia juoksurattaita? En usko.

Brio Pony -rattaat (olettaisin) noin 15 vuotta vanhat = kaksi rengasta oli venttiileineen uusittava -> 25 euroa. Voi muutaman käyttökerran kokemuksella sanoa, että näissä rattaissa on lähes kaikki epäkäytännöllistä ainakin omiin tarkoituksiin: raskaat työntää, pyörät eivät käänny 360 astetta, pieni tavaratila ja lisäksi pumpattavat pyörät.

Mamas & Papas, Kato -rattaat = alennuksessa 69 puntaa. Todella ketterät ja kevyet. Ovat maksaneet takaisin itsensä jo useaan otteeseen.

Phil & Teds, DASH tuplaistuin-vaunut + lämpöpussi, sadesuoja ja verkkosuoja = 150 puntaa. Ostettu käytettynä gumtree-sivustolla olleen ilmoituksen perusteella. Ainoa miinus omasta mielestäni on tosiaan ne pumpattavat pyörät. Muuten ihan loistokärry!




torstai 23. tammikuuta 2014

Work hard & be nice to people

Selasin loppukesällä sisustuslehteä, jossa silmäni osuivat tauluun, jonka sanoma oli ajatuksia herättävä. Olin tavannut Anthony Burrillin töitä aiemminkin mutta tästä julisteesta inspiroidun; tällainen oli saatava koristamaan eteistämme, kuin muistuttamaan lähtijää. Tilasinkin printin lähes samantien, kehykset saimme hankittua vasta nyt.


Oma taulumme odottaa vielä ripustamista


Yksityiskohta Ideal Home/September 2013 lehdestä
                 


keskiviikko 22. tammikuuta 2014

Haloo?

Kodissamme on jostain syystä hieman huono kenttä. Usein vastaan puhelimeen jo valmiiksi haloo, toistaen sanaa useaan otteeseen. 

Älypuhelin on jännä laite pikkuisen mielestä, avaimien heiluttelun ja tavaroiden vetämisen pois laatikoista ohella. Uteliaisuus ja vilkkaat sormet yhdistettynä, olen lähtökohtaisesti kieltänyt tyttäreni käsittelemästä puhelintani, koska pienet sormet ovat onnistuneet saamaan kuvakkeet värisemään liian usein. Puhelin on äidin oma lelu, sitä ei sovi näperrellä. Välillä huomio lipsuu koska lapsi ulottuu jo hyvin nappaamaan esineitä pöydän reunalta. 

Viime viikolla se tapahtui, pieni käsi poimii puhelimen korvalle ja sanoo vienolla äänellä "haloo?". 
Lasketaanko haloo-sana ensimmäiseksi merkittäväksi sanaksi? Jos minulta kysytään, niin kyllä!

Onneksi puhelinkielto ei ole lannistanut tyttäreni mielikuvitusta. Puhelimena toimii mikä vaan vähänkin muodoltaan kännykkää muistuttava esine. "Haloo"-sana ei ole jäänyt siihen yhteen kertaan. 


Enää eivät kauhat ja kapustat estä laatikoille pääsyä.
 Puulastat nostetaan pois, joskus jopa asetetaan takaisin
pienten kätösten toimesta. 

torstai 16. tammikuuta 2014

Viikko huonona äitinä - ja vaimona

Menee aika yksiin. Kun tytär on kipeänä, tulen minäkin hetikohta samaan tautiin. Nyt tauti iski kuitenkin pahemmin minuun: tyttäreni pieni nuhanpoikanen hyökkäsi minulle kymmenkertaisena, häiriten unta, päivärytmiä, kaikkea.

Kotiäidin ei ole varaa olla kipeänä. Liikkuva yksivuotias on koko ajan menossa. Kotimme onkin kuin tornadon jäljiltä. Kaikki kaivetaan ja vedetään, jos vain yletetään. Voimattomana en ole jaksanut heti korjata hänen jälkiään. Samalla minusta on tullut kova komentelija, jotta tavarat olisivat pysyneet edes hetken paikoillaan. EI! EI SAA! EI OTA!



Olen siis laiminlyönyt työni niin, että olen samalla ollut myös huono vaimo ja kodinhengetär. En ole käynyt kaupassa, saati loihtinut upeita illallisia vaan pakottanut puolisoni käyttämään korvatulppia, jottei hän heräisi öiseen yskimiseen, aivasteluun, niistämiseen.

No, onneksi nää nuhat tuppaa menemään ohi. Ehkä pientä valoa on tunnelin päässä. Nenäliinoja ei ole tänään kulunut niin paljon.




maanantai 13. tammikuuta 2014

Joogaa - ihan missä vain

Raskauteni on lähestymässä viimeistä kolmannesta. Olo on erinomainen ja urheilukin sujuu - tai siis jooga sujuu.

Olen käynyt säännöllisesti Notting Hillin the Lifecentren joogastudiolla, mikä tarjoaa suhteellisen runsaasti joogaa samassa olotilassa oleville. Pregnancy joogan ainoa huono puoli on se, että se ei ole kovin dyynaminen vaan keskittyy enemmän rentoutumiseen, hengittämiseen ja kylkivenytyksiin, jotka tietenkin omalta osaltaan ovat tärkeitä harjotteita h-hetken lähestyessä. Valitettavasti Jooga-studion muille tunneille ei ole asiaa, näin minun on annettu ymmärtää. Ei, vaikka olo olisi hyvä, soturit uljaita ja alaspäin katsova koira ei tuottaisi haasteita.

Olenkin joogannut kotona noiden hengitysharjoitusten lisäksi aina kun siihen on ollut mahdollisuus - lapsen päiväunien aikaan. Youtube on pullollaan joogatallenteita, mutta en ole vielä löytänyt tarpeeksi hyvää, sellaista jota viitsisi harjoittaa uudelleen. Uusi tuttavuus on suomalainen yoogaia.com ja tarkoitus on osallistua Yoogaian tarjoamille live-tunneille enemmän kun siihen on mahdollisuus. Tämän helpommaksi ei voi joogan harrastaminen mennä. On oma valinta laitatko live-kuvan päälle, saat valita annatko opettajalle mahdollisuuden nähdä sinut. Muut eivät näe sinua ja voit sisustaa oman kotoisen joogastudion niin miellyttäväksi kuin vain haluat.

Omalta osaltani arkisten live-tuntien ainoa haaste on se, että pitäisi saada tuo jalassa roikkuva, mutta niin ihana 1-vuotias olemaan juuri samaan aikaan päiväunilla. Lapsen tulo näille tunneille on toki sallittua, mutta kaikesta huolimatta olisi miellyttävämpää tehdä harjoite rauhassa.

Yksityiskohta Françoise Barbira Freedmanin kirjasta "yoga for pregnancy - birth and beyond". Kirja antaa oivallisia esimerkkejä vaihtoehtoisista asanoista kasvavan vatsan ja tasapainopisteen muuttuessa. 



perjantai 10. tammikuuta 2014

Salapoliisina

Meillä on hävinnyt viime aikoina tavaroita. Toisin sanoen ne eivät ole enää siellä minne jätettiin tai niiden pitäisi oikeasti sijaita. En ole tehnyt rikosilmoitusta sillä syyllinen on jo löytynyt välillä jopa itse teosta.



Palapelin kahta kuviota etsiessä meni tovi. Ratkaisu löytyi kun kykenin menemään 1-vuotiaan tasolle konkreettisesti. Tyhjänä makuuhuoneen nurkassa oleva äidin kassi sisälsi myös puisen robotin. 

Lasten huoneen patterisuojus on jo niin vanha piilo ettei se enää yllätä. Täytyisi välillä tyhjentää, toisaalta vielä toista sataa palikkaa on laittamatta. 

Viisisenttinen kuusi ilahdutti isää Atlantin toisella puolella työmatkalla. Samaa puulaatua mutta muovisena, on päässyt myös urheilujalkineiden mukana salille. 

Kengät on aika vanha juttu, pitäisi lapsen keksiä joku uusi piilo. Kadonneet esineet löytyvät viimeistään silloin kun on laittamassa popoja jalkaan. Tosin viime tiistaina ihmettelin leikki-ja musiikkikerhossa että miksi tyttäreni toinen tossu ei pysy kunnolla jalassa: ja kas, siellä oli pieni puinen musta kissa. 

keskiviikko 8. tammikuuta 2014

Vihreää Superfood -juomaa

Olen aina syönyt suhteellisen terveellisesti. Thaimaan reissussa ollessamme keskustelimme, että raskauden jälkeen aion laittaa ruokavalioni asteen verran remonttiin, vihreämpään suuntaan. Hetkinen. Miksi odottaa siihen asti kun sen remontin pystyi aloittamaan jo nyt. Ja nyt, jos vasta milloin tarvitsen hyviä ravintoaineita, jotka tuovat oikeanlaista energiaa.

Lontoolaistuneen mamman vihreä superfood-juoma


2 porkkanaa
2 selleriä
¼ savoy kaalia
1 rkl spirulinaa
½ rkl vehnänorasta
1 rkl chia siemeniä
4 appelsiinia/muuta vastavaa
vettä

Pistä homma sekaisin tehosekoittimella. 
Riippuu sinusta haluatko appelsiinit kuorittuna ja kokonaisina, vai pelkän mehun. Itse vain kuorin ja Vitamixin tehomylly hoiti loput. 
Juomaa valmistui litran verran. Pienennä määriä jos vähempi riittää. 



tiistai 7. tammikuuta 2014

Ticket to heaven

Puolisoni Suomikaipuun aistii jo hänen katseestaan. Enää ei tarvita sanoja. Tätä ikävää lisäsi ystävien näkeminen Suomessa, joulun jälkilöylyt ja kauniin espoolaiskodin ihasteleminen, jospa mekin tännepäin muuttaisimme: meri vieressä ja omaa pihaa taaperoille.

Oma Suomikaipuuni on paljon pinnallisempi. Olen itse Suomessa töissä, ja nyt vain satun olemaan äitiysvapailla ja kohtaa alkaa toinen mokoma perään. Töihin aikaisintaan vuoden 2015 alussa. Siihen on tovi.

Luin vau.fi sivuilta artikkelin Haalarimaniasta. Olen ollut kyllä hyvin tietoinen että lasten ulkovaatteet tai toisin sanoen haalarit on Suomessa ehdoton edellytys vaihtelevien säiden suhteen. Olenhan itsekin 70-luvun avainlapsi, joka käytti haalareita ainakin esikouluun asti. Silloin tosin haalarivalikoima ei ollut niin mittava kuin nykyään ja äitini kätevänä tekikin osan itse, saadakseen vähän yksilöllisempää lastensa päälle.

Lontoossa ei juuri myydä haalareita kaupoissa, jos myytäisiin niitä varmasti tarvittaisiin. Täällä lapset käyttävät takkeja, housuja ja hameita, harvoin pipoakaan. Hanskoja näkee joskus. Tosin jos on kylmä, taapero on vaunuissa, käärittynä lämpöpussiin, mutta pää saattaa olla paljaana. Ehkä lapsi on juuri repinyt sen pois. Ehkä.

Joskus ammoin Ranskassa käydessäni ihastelin tyylikkäitä syksyisiä lapsia, jotka tepastelivat nahkakengissään, takeissaan ja hameissaan kaupungilla, käsi kädessä, saparot heiluen. Nyt oma tyttäreni pukeutuu näin, koska haalareita ja villa-asuja ei vain yksinkertaisesti tarvita. Ei noin vain Suomessa, missä ollaan haalareissa, jo käytännön tai viimeistään tarhatädin käskystä. Uskollisena tähtikuviofanina, meillä se voisi olla ticket to heaven. Puolisoni "ticket to heaven" on lähteä takaisin Suomeen.

Äitiyspakkauksesta saatu haalari on meillä Suomessa.
Tyttäreni mielipide on selvä: "Haalarit on perseestä!"












maanantai 6. tammikuuta 2014

Takaisin arjessa ja Lontoossa

Takaisin Lontoossa. Vaikka myrsky on riepotellut saarivaltiota ankarimmin kahteenkymmeneen vuoteen, ei tästä näy täällä kotikulmilla lähes merkkiäkään, sää on välillä jopa keväinen ja aurinkoinen, päivänkin pituus yli kahdeksan tuntia.

Vietetty loma Thaimaassa on leppoisana ja levättynä muistona mielessä ja ihon pinta vielä päivettynyt. Piipahdimme Suomessa ennen tuloamme Lontooseen ja ehdimme vastaanottaa vuoden 2014 ystävien kanssa ja vierailimme tuttaviemme ihanassa ja vastikään remontoidussa Espoolaiskodissa.

Uuden Vuoden lupauksia tuli tehtyä, ihan pieniä vain mutta merkittäviä. Lupaamme ainakin tehdä tästä joululahjaksi toisillemme hankkimastamme Vitamix-vekottimesta useita ihania juomia ja muita herkkuja.



Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...