Hetkeni ruokalappuna

Vatsani on iso, giant pumpkin. Tästä syystä se onnistuu keräämään mystisen hyvin lähes kaiken itseensä, tarkemmin valkoisiin paitoihini: appelsiinin mehuroiskeita, tomaattisia pisaroita. You name it. Olen siisti ja tarkka ihminen, en sotkija. Olenkin pohtinut ovatko aiemmin ruokaroiskeet menneet vain ohi, lattialle jonnekin, ollessani normaalimitoissani, koska vaatteet ovat pysyneet puhtaina ja tahrattomina. Todella huvittavaa, myönnetään.

Viimeiset viikot käsillä, vaikea ennustaa koska uusi tulokas on valmis tulemaan. Hetkenä minä hyvänsä. Laukku pakattu, lapsenhoito- ja hakijat valmiina. Puolisoni tulee mukaan jos ehtii saapumaan Lontoosta. Vähän jännittää, positiivisella tavalla. Tänäkin aamuna heräsin yhdeksän tuntien unien jälkeen tunteeseen, että ei sitten tänäkään yönä tullut lähtöä.

Löysin HS:n arkistosta humoristisesti kuvaavan tunteeni.
Helsingin Sanomat. Miikka Pirinen.
"Jättikurpitsan kasvattaja Armi Lindell odottaa jo kauhulla Äijän laittamista paloiksi". 

.