1:47 am - > until I fall asleep again

Uni keskeytyy lähes sydänkohtaukseen. Ovemme summeri soi. Yö on hipsutellut lähemmäs kahta ja yläkerrassa on ilmeisesti juhlat. Kyllä, nyt kuulen jo vaimean musiikin; naapurin musiikkivälineet eivät kuitenkaan sijaitse aivan suoraan makuuhuoneemme yläpuolella. Summeri soi uudestaan. Nyt kyllä lähtee tyypin henki. Nousen sängystä jupisten ja nostan ovikuulokeen pois paikoilta, jottei se soisi ainakaan meidän talouteen enää.

Olen ainoa joka herää summeriin. Puolisoni herää siihen, että uhkaan tulokkaan listaamisella. Hetken keräilen itseäni ja vilkaisen peiliin. Puen puolisoni hupparin päälle ja kipitän puolipukeissa ylös ja käyn huomauttamassa, että ainakin asunnon oven voisi laittaa kiinni, ja kertoa vieraille, että painelisivat ihan muita asunnonnumeroita ja en myöskään pistä pahitteeksi jos volyymit pienentyisivät.

Palaan takaisin, ja puolisoni kysyy, ai et jäänytkään pidemmäksi aikaa ylös. Niin. Miksen jäänyt. Ihan hyvä meininki siellä näytti olevan. Olisin voinut esimerkiksi soittaa minun musikaalisen taidonnäytteeni, ukkonooan asukkaan flyygelillä. Hän on muusikko, ja päivisin voin oikeasti nauttia hänen instrumentaalisista taidoistaan. Nyt en nauti.

Mieheni joskus kirjoitteli niinsanottua kiitollisuuspäiväkirjaa. Idea siinä on poimia muutama asia, jotka olivat erityisen positiivisia ja mistä oli kiitollinen. Yritän kääntää tämän verenpainettani nostaneen ja teknon eritahtiin sydämeni kanssa kulkevan tilanteen positiiviseksi ja löydänkin useamman asian, joiden kimpussa kulutin pakotetusti valveilla olon vuoksi joitakin tunteja:

• onni on verkkohesari, pitsan jämät ja light cola
• victoria's secretin kesän bikinimallisto tuli selattua
• onneksi tyttäremme nukkuu paremmin kuin äitinsä

Voisinpa paeta uimaan ja rauhoittaa mieleni