Luin image-lehden kirjoituksen kohti täydellistä ihmistä. Vähän hyydyin mietteisiin. Ongelma ei ole omalla kohdalla se, että tiivis raskaustahti olisi tuonut sen kummempia lisäkiloja vaikka neljäkymppisetkin kolkuttelevat ihan kulman takana ja siten paljon puhuttu vanhemmiten tapahtuva aineenvaihdunnan hidastuminen uhkaa.
Ei. Oma ongelma viittaa juuri artikkelissa puhuttuun protetiiniin ja lihaksiin. Ja viimeksi mainittujen kuihtumiseen. Viime aikoina on rehellinen ja maskuliininen hikoilua erittävä salitreeni jäänyt lähes olemattomaksi ja sen on korvannut vauvojen nostelu ja välillä heidän elopainonsa hyödyntäminen kuin salitreenissä konsanaan: askelkyykyissä, peruskyykyissä, kylkilihastreenissä. Esikoisen 11 kilon massa on jo ihan hyvä vastus topakkaan alas ylös liikkeeseen, josta hyötyy molemmat: tyttö kiljahtelee riemusta ja äidin reidet, kädet ja selkä saavat oivan tehon usealla toistolla.
Image-lehden kirjoituksen ydinsanoma on, että kuntoilu ja terveet elämäntavat ovat megatrendi ja verrattavissa kultteihin ja uskontoon. Super-ihmiset, työelämänmenestyjät, himotreenaajat perustelevat tekmistään stressinlieventäjänä. Tottahan se on, urheilen jotta saan hyvän olon, pysyn kunnossa, jaksan olla hyvä äiti, vaimo, juoksija, hiihtäjä, joogaaja, työntekijä. Super me. Ja kun nuorena on harjoitellut parhaimmillaan kymmenen kertaa viikossa, on aika vaikea muuttaa näitä elintapoja ihan nollatreenaamiseen. Kunnossa pysymiseen ei auta proteiinirahkat. Ja sitäpaitsi: englantilaiset rahkat eivät voita Suomen meijereiden tuotantoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti