Soul food - Petersham Nurseries

Rustiikkinen tunnelma. Petersham Nurseries-ravintolan päällikkö kulkee mustissa hunter-saappaissa ja metsästyshenkisissä housuissa. Polttamaton terrakottalattia pölisee hieman punaruskeaa tomua. Maan epätasaisuus keskustelee luonnollisesti yläpuolella avoinna olevien kasvihuoneen ikkunoiden kanssa. Sisustusrekvisiitta henkii kolonialismia Intialaisin maustein. Vaikka ravintola on sunnuntaipäivänä lähes täynnä, et edes huomaa muita. On niin paljon muuta katseltavaa ja se ruoka. Sielun ruokaa.

Yksinkertaiset puutarhatuolit ja kattauksen hopea-aseet ovat
luonnollinen pari Petersham Nurseries -ravintolassa

Alkupaloja

P.S. Petersham Nurseries sijaitsee Richmondissa, pellon reunalla. Paikka on muutakin kuin ravintola. Kompleksi sisältää myös teehuoneen ja kasvipuutarhan, josta voi ostaa yrttejä, kukkia, ym. puutarhaan. Ravintolan yhteydessä on myös liike, jossa myydään pääasiassa astioita ja tarvikkeita pienpuutarhaan.

What' s it like out?

Totesin alkuvuodesta puolisolleni, että täällä Englannissa ei juuri säästä tehdä isoa numeroa. Ilmaisuni saattoi olla hieman epätarkka sillä tarkoitin, että media tai lähemmin keltainen lehdistö ei juuri tästä aiheesta kirjoittele kuten esimerkiksi Suomessa. Toteamukseni tyrmättiin mutta samalla avarsi: kyllä täällä jos missä sää on jutunjuuri, ihmisten kesken, kaupankassalla, töissä, kahviloissa.

Notting Hill on rauhallinen alue asua - paitsi kahtena päivänä vuodesta. Tänä vuonna ne päivät sattuivat olemaan 25-26.8. Notting Hill carnival. Lähes miljoona ihmistä sambaa, teknoo, karibiatunnelmoi ja iloitsee tässä kylänomaisessa kaupunginosassa. Kadut tyhjentyvät autoista ja muutetaan kävelykaduiksi. Liikenne suljetaan rajatulta alueelta. Paikalliset liikkeet sulkevat ovensa muutamaksi päiväksi. Osa lautaa ikkunansa mahdollisen ilkivallan estämiseksi. Asukkaat poikkeuksellisesti lukitsevat kotipihojensa portit estääkseen juhlijoita tulemasta tiluksilleen. Vakiokahvilammekin barista totesi (tai toivoi) lauantaina, että silloin vallinnut kurja sateinen sää jatkunee pitkälle sunnuntaihin ja saattaa rauhoittaa juhlintaa.

Sunnuntai, karnevaalin ensimmäinen päivä avautui lämpimässä ja puolipilvisessä säässä. Rintama oli ohi. Siis sade. Ei poliisi.

Sunnuntai-illan näkymää kotiportailta. "Hamepoliisin" bongasimme
tosin maanantain puolella.

They are calling for blue skies all week

A laird, a lord, A richman, a thief, A tailor, a drummer, A stealer o' beef.

Brittiläisen perinteen mukaan ihmiset jaettiin ennen yläluokkaan, keskiluokkaan, työväenluokkaan. Tähän asetelmaan minun olisi helppo asettaa perheeni: selvästi keskiluokka. Olemme akateemisia ja palkka-ansiomme on suhteellisen hyvällä tasolla. Vanhan järjestelmän mukaan yhteiskunnallisen asema määräytyi ammatin, koulutuksen ja varallisuuden perusteella.

Nykypäivänä tilanne on kompleksisempi. Ihmisten elämästä ja elintavoista on tullut moniulotteisempia. BBC:ssa julkaistun tutkimuksen mukaan uudenlaisessa luokkajakomääritelmässä tulisi ottaa huomioon kulttuuriset, taloudelliset ja yhteiskunnalliset tekijät, missä taloudellista asemaa mitataan asunnon arvolla, säästöillä, ansiotuloilla ja yhteiskunnallista pääomaa kysymällä tuntemiensa ihmisten määrää ja asemaa.

Tein siis testin. Halusin tietää mihin taloutemme tämän perusteella kuuluu. Tulos on tyrmäävä! Mekö muka brittileliittiä! Mielessäni eliitti omistaa linnan, tai ainakin kartanon. Aatelinen asema vähintään. Testin mukaan tuntemamme ihmistyypit, kulttuuriset harrastustukset ja taloudellinen asema korreloivat käyneemme yksityisiä ja tunnettuja kouluja, vaikka tätä ei edes kysytty.

Missä siis oikeasti on se yläluokka, joka Downton Abbeyn Lady Granthamin tavoin ihmettelee "What is the Weekend"? Tunnistaako sen puheesta, vaatteesta, pinnallisesta varallisuudesta tai kuten joku sanoi, että kysymällä henkilöltä mistä päin tulee, voi vastaukseksi saada epämääräisen, tyyliin: "vähän-sieltä-sun-täältä" johtuen siitä, että kun on ollut Lontoon koteja ja "kesämökkejä" siellä sun täällä, kenties kytköksia entisiin siirtomaihin ja käynyt sisäoppilaitoksissa, niin vähemmästäkin tulee universaaliasema ja juureton tunne. Tietoisesti.

Tyttäremme on seitsemän kuukautta. Jos liikkuisin enemmän englantilaisten rouvien kanssa minulta olisi jo todennäköisesti kysytty mihin kouluun hän menee, tai jos meillä olisi enemmän lapsia olisi kysytty kuinka on heihin varaa. Ja jos sanoisin pokkana, että pyrimme laittamaan hänet samaan kouluun kuin juuri syntynyt George, uskoisin että rouvilta tulisi tyytyväisiä nyökkäyksiä ilman sen kummempia.

Ajatus siitä, että tässä vaiheessa pitäisi tietää, mihin kouluun lapsen voi laittaa tai johon ylipäänsä on varaa, jotta tulevaisuus menestymisen kannalta olisi optimaalisin, tuntuu niin vieraalta.  Ja kun samaan aikaan Suomessa painitaan voiko lapsi käydä toisen kunnan ilmaisessa, verovaroin katetussa koulussa, johon olisi yhden kilometrin matka kotoa, kun vastaavasti oman kunnan koulu olisi kahden km:n päässä, tuntuu tässä kokonaisasetelmassa aika triviaalilta.

- S