Tarina kertoo, että aina kadut eivät olleet numeroituja, joten kolkuteltiin punaiseen, keltaiseen, mustaan oveen vain muutama väri mainitakseni.
Olemme tottuneet, että kadun numerot kulkevat loogisessa järjestyksessä: toisella puolella parilliset, toisella parittomat, etelästä pohjoiseen jne. Westminster Abbeyn lähellä asuu ystävämme kadulla, jonka asunnot on numeroitu siinä järjestyksessä kun ne on rakennettu. Vanhimmasta uusimpaan. Haastavaa jos etsii rakennusta ilman tätä tietoa.
Meidän asuntomme ulko-ovi on raikas merihenkisen sininen. Ja jokaisen Notting Hillin värikkään oven takana on tarinoita, perheitä ja naapureita.
Vuosi sitten kun muutimme tänne, muutti samoihin aikoihin yläkertaan vanhempi mies; esitteli olevansa elokuva-alalla ja nyt projekteja täällä. Välillä hän piipahtaa Atlantin tuolla puolen kotimaassaan mutta nyt taas maaliskuusta Lontoossa.
Eilen puolisoni kohtasi hänet töistä tullessaan ja naapuri jutteli niitä näitä pitäessään ovea kun mieheni talutti pyöräänsä sisälle. "...uusimman Bondin kuvaukset nyt työnalla...".
Vuosi olemme olleet naapureina, ja uteliaisuuttani päätin tehdä kooveegeet: naapurimme on Oscar-voittaja. Mutta meille edelleen se hyväntuulinen leffatyyppi Atlantin takaa: behind the same blue door.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti