Kotiäidin ei ole varaa olla kipeänä. Liikkuva yksivuotias on koko ajan menossa. Kotimme onkin kuin tornadon jäljiltä. Kaikki kaivetaan ja vedetään, jos vain yletetään. Voimattomana en ole jaksanut heti korjata hänen jälkiään. Samalla minusta on tullut kova komentelija, jotta tavarat olisivat pysyneet edes hetken paikoillaan. EI! EI SAA! EI OTA!
Olen siis laiminlyönyt työni niin, että olen samalla ollut myös huono vaimo ja kodinhengetär. En ole käynyt kaupassa, saati loihtinut upeita illallisia vaan pakottanut puolisoni käyttämään korvatulppia, jottei hän heräisi öiseen yskimiseen, aivasteluun, niistämiseen.
No, onneksi nää nuhat tuppaa menemään ohi. Ehkä pientä valoa on tunnelin päässä. Nenäliinoja ei ole tänään kulunut niin paljon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti