perjantai 24. tammikuuta 2014

Vaunumania

Kun tyttäremme oli syntymässä, pohdin ja tutkistelin pitkään millaiset vaunut kannattaisi ostaa. Olin asettanut vaunuille seuraavat kriteerit:

1. Pyörien oli oltavat isot, ei pumpattavat ja tukevat, rungosta puhumattakaan
2. Kääntyvät ja lukittavat etupyörät ja niitä tuli olla kaksi kappaletta
3. Vaunut olisi ostettava uutena koska tulisi kestää aina noin 3-vuotiaaksi asti. Kestävyys ennen kaikkea koska tiedossa olisi paljon matkustelua
4. Turvakaukalo kiinnitysmahdollisuus
6. Iso tavaratila
7. Pehmeä vauvakoppa, jonka pystyi irrottamaan vaunuista ja vauvan pystyi siten kantamaan kopassa vaunuosan jäädessä varastoon/ulos jne.

En halunnut mitään ylimääräistä jota sitten käytettäisiin vain pari kuukautta ja millä ei olisi muuta funktiota.

 
Vaunumuotia 70-luvulta. Äitini työntää blogin kirjoittajaa Esplanadilla. 


Asettamani kriteerit pienensivät valikoimaa ja päädyin ruotsalaismerkkisiin Brio Go -rattaisiin. En oikein mistään mallistosta, en Suomen enkä Englannin tarjonnasta löytänyt sellaista, joka olisi suoraan tarjonnut pehmeänkopan varsinaista kiinnitystä istuinosaan. Siten sovelsin vaunuissa valmiina tulevaa istuinta johon kiinnitin saman brändin pehmeän kantokassin. Ja turvakaukalon sai adaptereilla kiinnitettyä vaunurunkoon.

Kaikki oli vaunujen kanssa hyvin, ja olen ollut tähänkin asti tyytyväinen Go-vaunuihin, kunnes tytär kasvoi ja reissaaminen jatkui. Pakkohankintana jo käytännön syistä ostimme kevyet matkarattaat, sateenvarjomalliset. Isommat vaunut kun piti kuljetuskasseineen aina jättää lähtöselvityksessä hihnalle. Vaunut olisivat kestäneet vieläkin paremmin jos ne eivät olisi saaneet turhan kovaa matkatavarakäsittelyä. Ja pehmeä kantokassi toimi kärryttelyn ohella alkuvaiheessa matkasänkynä.

Niin ja sitten tietysti oma juoksuharrastus. Lenkille pääsisi useammin ja päiväseltään kun olisi siihen tarkoitukseen suunnitellut vaunut. Kiitos Ironman B.O.B.  

Suomessakin oli hyvä olla jotkut vara-rattaat, varsinkin jos kevyiden matkarattaiden käyttö Suomi-reissuilla vaikeutuisi runsaan lumentulon vuoksi. Ne tarjoituivatkin lainaksi sukulaisilta, ovat hyvät olemassa mutta käyttö on toistaiseksi jäänyt vähälle.

Se uusi tulokas. Kun toinen on vastasyntynyt ja toinen vähän päälle vuoden on lähes pakko olla tuplarattaat. Tsitsing. Viidennet rattaat. Toivattavasti tämä vaunujen hankinta alkaa olla tässä. Vielä ei ole realisoinnin aika.

P.S. Kustannukset

Brio Go -rattaat, Brio pehmeä kantokassi, Brio Go Turvakaukalo = noin 950 euroa. Ihan loistavat rattaat, voin suositella lämpimästi.

B.O.B Ironman juoksuvaunut = 445 puntaa + parinkymppiä päälle sade- ja aurinkosuojista. Onko markkinoilla parempia juoksurattaita? En usko.

Brio Pony -rattaat (olettaisin) noin 15 vuotta vanhat = kaksi rengasta oli venttiileineen uusittava -> 25 euroa. Voi muutaman käyttökerran kokemuksella sanoa, että näissä rattaissa on lähes kaikki epäkäytännöllistä ainakin omiin tarkoituksiin: raskaat työntää, pyörät eivät käänny 360 astetta, pieni tavaratila ja lisäksi pumpattavat pyörät.

Mamas & Papas, Kato -rattaat = alennuksessa 69 puntaa. Todella ketterät ja kevyet. Ovat maksaneet takaisin itsensä jo useaan otteeseen.

Phil & Teds, DASH tuplaistuin-vaunut + lämpöpussi, sadesuoja ja verkkosuoja = 150 puntaa. Ostettu käytettynä gumtree-sivustolla olleen ilmoituksen perusteella. Ainoa miinus omasta mielestäni on tosiaan ne pumpattavat pyörät. Muuten ihan loistokärry!




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...